EU:n sosiaalisten oikeuksien pilari – hyvä tarkoitus jää huonon toteutuksen varjoon
Euroopan komissio pyrkii rakentamaan eilen julkistetulla niin sanotulla sosiaalipilarimallilla EU:n sosiaalista ulottuvuutta tuomalla jäsenmaiden talouksia, työmarkkinoita ja sosiaaliturvaa lähemmäs toisiaan. EU:n talous- ja sosiaalipolitiikan tiiviimpi kytkentä voi olla joltain osin tarpeen, mutta nyt esitetyt toimenpiteet kääntyvät tavoitetta vastaan. Samalla myös eurooppalainen työmarkkinayhteistyö on uhattuna.
Komission esitys eurooppalaiseksi sosiaalisten oikeuksien pilariksi sekä joukko siihen liittyviä erillisiä aloitteita näkivät eilen päivänvalon pitkän työstämisen jälkeen. EK suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti komission tavoitteeseen syventää EU:n sosiaalista ulottuvuutta.
Sosiaalisen ulottuvuuden syventäminen ei kuitenkaan onnistu, ellei samalla luoda edellytyksiä talouskasvulle ja uusien työpaikkojen synnylle. Tämä edellyttää sitä, että suomalaiset ja eurooppalaiset yritykset ovat kilpailukykyisiä myös globaaleilla markkinoilla.
Komission eilen julkistamat keinot eivät edistä edellä mainittuja tavoitteita. Esimerkiksi komission ehdotus työntekijän oikeudesta ns. hoitovapaaseen koskien sairasta sukulaista tulee lyhentämään työaikaa EU-tasolla ja lisäämään yritysten ja/tai valtioiden kustannuksia merkittävästi.
Pilari keppihevosena?
Näyttää jo nyt siltä, että sosiaalisten oikeuksien pilaria tullaan käyttämään keppihevosena EU:n uudelle sääntelylle työelämä- ja sosiaaliasioissa. Tämä on epäjohdonmukaista, koska sosiaalipilarin esitetään kattavan vain euromaat ja muut EU-maat voisivat seurata sitä halutessaan. EU-lainsäädäntö koskettaa kuitenkin kaikkia jäsenmaita.
Erityisen huolestuttavaa on, että komissio ei kunnioita eurooppalaisten työmarkkinajärjestöjen yhteistyötä ja saavutuksia. Nykyinen vanhempainvapaadirektiivi perustuu eurooppalaisten työmarkkinajärjestöjen väliseen sopimukseen. Sen yksipuolinen kumoaminen ja korvaaminen komission ehdotuksella voi vaarantaa koko eurooppalaisen sosiaalidialogin tulevaisuuden.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden osalta hyödyllisiä voivat olla sosiaalisia trendejä kuvaavat mittarit, jotka on kytketty EMU-maiden talouden seurantaan liittyvään ns. eurooppalaiseen ohjausjaksoon. Näin ainakin nähdään eri maiden väliset erot.
EK näkemyksen mukaan komission on hyväksyttävä, että jäsenmaiden valmiudet työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan kehittämiseen ovat erilaiset johtuen taloudellisista ja kulttuurisista tekijöistä. Syyt hitaalle edistymiselle joissain maissa ovat usein seurausta talouskriisistä sekä myöhästyneistä tai riittämättömistä rakenneuudistuksista, eivät oikeuksien tai sääntöjen puutteesta. EU voi, ja sen tulee, kannustaa jäsenmaita tarpeellisiin uudistuksiin, mutta päätöksenteon on oltava niiden omissa käsissä.
Lisäksi ei tulisi unohtaa, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus Euroopassa on jo nyt korkeatasoista globaalistikin tarkasteltuna. Siksi uusien aloitteiden tulisi olla huolella harkittuja eikä niiden varjolla tule heikentää EU:n kilpailukykyä ja vaarantaa työpaikkoja.
