Hannu Salonen, HH-kiinteistöpalvelut Oy: ”EK:n keskityttävä pk-kentän työnantajiin”

Jäsenyrityksillä on kovat odotukset EK:n uudistumiselle. Kynnyskysymys on, kuinka EK löytää paikkansa järjestökentässä, arvioi palveluyrityksiä edustava kiinteistöneuvos Hannu Salonen.

Hannu Salonen, olet vaikuttanut aktiivisesti EK:n Yrittäjävaltuuskunnassa toimien mm.  työmarkkinaryhmän puheenjohtajana. Miten arvioisit paikallisen sopimisen tilannetta nyt Suomessa?

Vastaus riippuu paljon yrityksestä, toimialasta ja kokoluokasta. Pienissä parin hengen yrityksissä paikallinen sopiminen on monesti itsestään selvä osa arkea. Työpäivää pidennetään ja lyhennetään tilauskirjan mukaan. Tai kahvitunnilla sovitaan, kuinka työntekijät tuuraavat toisiaan.

Tilanne muuttuu parinkymmenen hengen firmoissa, kun järjestäytymisen myötä tulee noudattaa virallisempia prosesseja ja pelisääntöjä. Silti yhdessä sopimisen henki voi olla vahva! Se harmittaa, että välillä työntekijäliitto saattaa laittaa kapuloita rattaisiin silloinkin, kun työntekijät itse haluaisivat sopia suoraan.

Paikallinen sopiminen oli Kiky-sopimuksen kuumia perunoita. Mitä Kikystä jäi käteen?

Onhan se valitettavaa, että Kiky-lopputulos jäi paikallisen sopimisen osalta vajaaksi. Tulee mieleen, että työnantajapuolella luovutettiin liian helposti.

Kiky on kuitenkin vain välietappi ja nyt katseet on suunnattava tulevaisuuteen. Yrityskentällä on pakko saada lisää liikkumatilaa yhdessä sopimiseen. On voitava reagoida nykyistä ketterämmin ja nopeammin siihen, mitä yrityksen ympärillä tapahtuu.

Vaikea ajatella, että paikallisessa sopimisessa päästäisiin finaaliin ilman lainsäädäntöuudistuksia. Toisaalta pakkolakien tiehen en ole missään vaiheessa uskonut. Yhdessä sopimalla päästään aina parempaan lopputulokseen kuin sanelemalla.

Entä tästä eteenpäin? Mitkä haasteet painavat raskaimmin pk-yrittäjän harteilla?

Työnantajan vastuu työntekijöistä on monesti varsin kohtuuton. Palkatessaan työntekijän yritys ottaa vastuulleen myös kustannukset työntekijän tapaturmavakuutuksista, lasten sairauksista, vanhempainlomista… lista on pitkä. Työterveyshuolto, arkipyhäkorvaukset, pekkaset ja lakisääteiset työnantajamaksut lisätään varsinaisen työstä maksettavan palkan päälle.

Taloudellisten velvoitteiden päälle tulee myös vastuu työpaikan ilmapiiristä, seksuaalisen häirinnän eliminoimisesta, työpaikkakiusaamiseen puuttumisesta ja lukemattoman monista muista asioista.  Välillä tuntuu, että pitäisi pelastaa koko maailma samalla, kun pyörittää bisnestä.

Käykö kuorma yli voimien? Onko näistä velvoitteista tullut jo kynnys, joka estää yrittäjiä palkkaamasta lisää väkeä tai edes sitä ensimmäistäkään työntekijää? Mielestäni on!

EK:ssa on kääntynyt uusi lehti, kun jätimme tupo-pöydät ja panostamme pk-edunvalvontaan. Miltä tulevaisuus näyttää jäsenyrityksen näkökulmasta?

Oli varmasti viisas päätös luopua keskitetyistä palkkaratkaisuista. On tärkeää päästä sopimaan palkoista toimialojen tarpeet huomioiden. Esimerkiksi palvelualoilla työaikajoustot ovat iso kysymys, jopa palkkajoustoakin tärkeämpi. Tähtäin pitää silti olla yritystason sopimisessa.

Samoin pk-painopiste on enemmän kuin tervetullut. EK:n tulee nyt vain hakea tarkoin paikkansa järjestökentässä, jotta se täydentää loogisella tavalla Suomen yrittäjien, Kauppakamarin ja vaikkapa Perheyritysten liiton toimintaa. Itse suosittaisin keskittymään työnantajina toimiviin pk-yrityksiin. Niiden toimintaedellytysten ajaminen on elintärkeää myös koko Suomen tulevaisuuden kannalta.

Yrittäjät odottavat EK:lta vahvaa roolia kysymyksissä, jotka koskevat mm. työelämää ja yritystoimintaa säätelevää lainsäädäntöä. Tärkeää on myös vaikuttaa sen puolesta, että ammatillista koulutusta kehitetään yritysten tarpeiden mukaan. Kaiken kaikkiaan pk-sektorille pitää raivata EK:ssa ja koko yhteiskunnassa se asema, jonka se ansaitsee.

———————————————————————

Valokuva: Henrik Kettunen