Kaikkia työsuhdemuotoja tarvitaan
Nollatyösopimuksella tarkoitetaan yleensä työsopimusta, joka on toistaiseksi voimassaoleva ja jossa vähimmäistyöajasta ei ole sovittu. Ay-liike puhuu nollatyösopimuksista, mutta vakiintuneemmin on käytetty nimityksiä extratyöntekijä tai tarvittaessa työhön kutsuttava työntekijä. Ilmiö ei ole mitenkään uusi, sillä extratyöntekijät ovat usealla alalla arvokas voimavara. Monella on tällaisesta työskentelystä kokemusta esim. opiskeluajalta. Kysymys on yhdestä osa-aikaisen työsuhteen muodosta.
Pakollinen vähimmäistyöaika ei toimi
– Ay-liikkeen aloite extratyöntekijöiden kieltämisestä on ennenkuulumaton. Asiallisesti se tarkoittaisi pakollisen vähimmäistyöajan säätämistä. Työnantaja voisi joutua maksamaan palkkaa tekemättömästä työstä. Pakkotyöaika olisi vastoin työoikeutemme perusteita, sillä työaika on aina ollut määriteltävissä työsopimuksessa sen enimmäismäärää koskevin rajoituksin. Lainsäädännön tulee ottaa huomioon työelämän moninaisuus ja erilaiset työn tekemisen muodot. Lailla ei tule kieltää sellaista, mikä on tarpeen monella alalla, toteaa EK:n asiantuntija Mika Kärkkäinen.
Myös niin voidaan sopia, että työaika vaihtelee nollasta tunnista johonkin ylärajaan. Yleisessä kielenkäytössä puhutaan ehkä nollatyösopimuksia yleisemmin tarvittaessa töihin kutsuttavista työntekijöistä tai extraajista. Nämä termit ovat siinä mielessä parempia, että ne kuvaavat työn luonnetta eivätkä pelkästään työaikaa koskevaa työsopimusehtoa. Ne käsittävät myös sellaiset työntekijät, joiden kanssa tehdään jokaisesta työvuorosta erillinen määräaikainen työsopimus. Vaikka juridinen pohja on erilainen, kysymys on samanlaisesta työn tekemisen muodosta: työhön tullaan, kun työnantaja kutsuu.
Tarvittaessa töihin kutsuttavia työntekijöitä, olivatpa he sitten lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa tai ilman vähimmäistyöaikaa työskenteleviä, tarvitaan työmarkkinoilla. Tarvittaessa töihin kutsuttavia työntekijöitä on monesti työpaikoilla, joissa työn määrä vaihtelee kysynnän epätasaisen kohdistumisen tai tuotantohuippujen takia. Sijaisia voidaan tarvita lyhyellä varoitusajalla. Lisäksi joillakin työpaikoilla käytössä olevat työaikajoustot ja työntekijöiden eri syistä pitämät vapaat aiheuttavat työvuorolistoihin aukkoja, joiden paikkaaminen antaa työmahdollisuuksia extratyöntekijöille.
Työntekijä voi itse päättää ottaako työvuoron vastaan
Tarvittaessa töihin kutsuttavalla työntekijällä on tavallisesti itse mahdollisuus päättää, ottaako hän tarjotun työvuoron vastaan. Tällöin hän voi muokata työnteon elämänrytmiinsä sopivaksi, varsinkin kun extraajia yleensä tarvitaan aloilla, joissa työtä on tarjolla eri vuorokaudenaikoina. Extraaminen on myös väylä kokoaikaiseen työhön ja oiva tapa varsinkin nuorille kerryttää työkokemusta. Jos on ollut pitkään poissa työmarkkinoilta, extratyöntekijänä oleminen on tapa palata sinne takaisin. Tarvittaessa töihin kutsuttavat työntekijät ovat monesti opiskelijoita tai sellaisia henkilöitä, jotka saavat ansioita myös muista lähteistä.
Työn määrän ennakoimattomuus ja akuutit lisähenkilöstön tarpeet ovat päänvaivana monella työnantajalla. Tarvittaessa töihin kutsuttavat työntekijät ovatkin arvokas voimavara. Työntekijät voivat kokea työn määrän vaihtelun ongelmaksi, mutta toisaalta työntekijöitä suojaa se, että työnantajalla on velvollisuus tarjota lisätyötä omille osa-aikaisille työntekijöilleen ennen uusien työntekijöiden palkkaamista, jos lisätyö on omille työntekijöille sopivaa.
Huonona puolena extratyöntekijöiden palkkaamisesta työnantajien kannalta voi mainita sen, että heidän perehdyttämiseensä ja kouluttamiseensa voidaan joutua käyttämään tavanomaista enemmän aikaa ja resursseja, koska tarvittaessa töihin kutsuttavien työntekijöiden vaihtuvuus on suurempi ja he saattavat olla nuoria tai sellaisia, joilla ei ole suoranaisesti kyseessä olevaan alaan liittyvää koulutusta.
Lisätietoja:
Asiantuntija Mika Kärkkäinen
puh. 040 17 21 411