Kari Jussi Aho: Rukan risusavotasta elinkeinoelämän pk-vaikuttajaksi

Hiihtomatkailuyrittäjä Kari Jussi Aho aloitti 1.1.2017 EK:n Yrittäjävaltuuskunnan puheenjohtajana. Ura on edennyt ylöspäin kuin tunturin rinnettä – maasto vaihtelee ja välillä hapottaa, mutta huipulta näkee pitkälle. Nyt ajetaan koko pk-kentän asiaa!  

Kuinka kaikki alkoi? Miten yrittäjän ura urkeni?

En ollut kummoinen koulunpenkin kuluttaja, mutta kaupallinen ala kiinnosti alusta alkaen. Ensimmäinen oma bisnes käynnistyi jo alle 10-vuotiaana, kun ryhdyin kauppaamaan joulukortteja ovelta ovelle.

Samoihin aikoihin isäni Juhani Aho osti Rukan hiihtokeskuksen. Seurasin sitä läheltä ja aloin jo tuolloin funtsia markkinointi- ja brändiasioita: miksi ostan viikkorahoilla mieluummin kallista Cokista, vaikka saisin saman makuista Afri-Colaa halvemmalla??

Kerrotaan, että urasi alkoi risusavotasta. Totta vai tarua?

No kyllä sitäkin tuli tehtyä. Ensimmäinen oikea palkkatyö liittyi nimittäin Rukan suureen hissihankkeeseen vuonna 1979. Muutin pariksi kuukaudeksi Kuusamoon, junailin rakennustyömaan asioita ja välillä painuin rinteeseen – enkä suinkaan hiihtämään, vaan metsurien avuksi risusavottaan! Hiki virtasi ja paarmat purivat, mutta uudet rinteet ja hissilinjat saatiin tunturiin raivattua.

Varsinaisen kutsumukseni pariin pääsin ensimmäisen kerran vuonna 1980, jolloin minusta tuli 20-vuotiaana Rukan markkinointipäällikkö. Teoriapohjaa hain Helsingin Kauppakorkeakoulusta, jonka oppeja pääsin oitis soveltamaan käytäntöön.

Mitä perheyrittäminen on sinulle opettanut?

Paljon! Arvostan sitä, kuinka isä uskalsi antaa minulle alusta alkaen isosti vastuuta ja vapautta. Oli Juhani Ahon viisautta, että minun ja sisarusteni innostus saatiin kanavoitua hyvään tarkoitukseen!

Eikä minua päästetty helpolla – päinvastoin sain vuonna 1987 kontolleni perhekonserniin juuri ostetun Pyhän hiihtokeskuksen, joka oli siihen aikaan varsin vaikeassa jamassa.

Tuoreena toimarina tehtäväni oli nostaa Pyhä jaloilleen. Ja siinä samalla Pyhä kouli nuoresta jannusta vastuunkantajaa. Oli pakko opetella ja onnistua kohtaamaan massiiviset paineet niin asiakkaitten, työntekijöiden, rahoittajien kuin julkisuudenkin edessä.

Tätä onnistumista en kuitenkaan ehtinyt pitkään juhlia. Elävän elämän bisneskoululla oli pian luvassa vieläkin raskaampia oppitunteja….

Mikä on ollut perheyrityksenne tiukin paikka?

Kyllä se oli 90-luvun lama, joka käynnisti hiihtokeskuksissa julman pudotuspelin. Jouduin itsekin aika etulinjaan, sillä Pyhä oli tuolloin perheyhtiöittemme haavoittuvin yksikkö.

Selvisimme, koska isä yksinkertaisesti kieltäytyi päästämästä yhtiöitään konkurssiin. Juhani Ahon luonto ei siihen taipunut. Sen sijaan perheen koko varallisuus panostettiin yhtiöihin.

Jos tuosta ajasta etsii jotain positiivista, niin suhdannevaihtelut opin ainakin ottamaan tosissaan… riskiä pitää ottaa, mutta aina pitää myös olla plan B.

Mistä olet ylpeä?

Nuoruuden kutsumus on kantanut pitkälle: olimme 80-luvulla pioneereja hiihtokeskusten brändäämisessä. On hienoa, että tuolloin tehdyt brändivalinnat ovat osaltaan kantaneet Rukaa ja Pyhää tähän päivään asti.

Perheestä ja perheyrityksestä olen luonnollisesti ylpeä. Kaikki viisi sisarustamme ovat edelleen mukana ja kullakin on oma tonttinsa joko matkailun tai Aava-lääkärikeskusten puolella.

Mistä olet saanut tukea yrittäjän urallasi?

Yrittäjä on kovilla, kun hän joutuu tasapainoilemaan eri sidosryhmien ristipaineissa. Tämän lisäksi myös perhekonsernin sisällä on aitoa kilpailua, kun sisarukset neuvottelevat resurssien jakautumisesta ”omien” yhtiöidensä välillä.

Näissä tilanteissa olen hyötynyt siitä, että minulla on ollut omia mentoreita taustatukena. Minusta on tullut muutoinkin hallitustyöskentelyn vankka puolestapuhuja. Tästä on kiittäminen myös EK:n Yrittäjävaltuuskuntaa, jossa on vuosien ajan herätetty keskustelua ammattimaisen hallitustyön ja neuvonantajien merkityksestä.

Mikä innostaa Rukalla ja Pyhällä juuri nyt?

Hiihtokeskuksiamme ollaan nostamassa jälleen kerran uudelle tasolle. Johtoajatuksena on panostaa asiakaskokemukseen ja elämyksiin sekä investoida lujasti majoitus- ja hissikapasiteettiin. Tämän myötä tavoittelemme myös kansainvälistä kasvua aiempaa merkittävästi enemmän.

Millä mielin tartut EK:n Yrittäjävaltuuskunnan ruoriin?

Olo on innostunut! Työtä yrittäjyyden eteen tarvitaan vielä paljon, mutta lähtökohdat EK:n pk-toiminnalle ovat nyt merkittävästi paremmat kuin esimerkiksi 5 vuotta sitten.

Takavuosina EK nähtiin ainakin ulospäin perinteisen tavaraviennin edistäjänä, joka tuntui painottavan ennen muuta suurten teollisuusyritysten kysymyksiä. Nyt on eri meininki: olen päässyt läheltä näkemään, kuinka EK on hakenut ja myös löytänyt rooliaan koko elinkeinoelämän etujärjestönä. Niin kotimarkkinat kuin vienti huomioidaan, samoin palvelut ja teollisuustuotanto. Tätä tasapainoa noudatamme myös Yrittäjävaltuuskunnassa, jossa on edustettuna elinkeinoelämän kaikki sektorit.

Voi tuntua yllättävältäkin, mutta en ole nähnyt EK:n edunvalvonnassa suurta vastakkainasettelua pienten ja suurten yritysten intressien välillä. Huolenaiheet ja kipupisteet ovat monilta osin yhteisiä – pk-yritykset ovat niille vain korostetun haavoittuvaisia.

Mitä uudistuksia aiot ajaa Yrittäjävaltuuskunnassa?

Haluan osallistaa satapäistä yrittäjäjoukkoamme entistä vahvemmin mukaan vaikuttamaan. Työvaliokunnan lisäksi haluan edelleen vahvistaa ryhmien rooleja: niiden kautta pääsee suoraan asiaan eli ottamaan kantaa muun muassa rahoituksen, verotuksen, työelämäkysymysten ja kansainvälistymisen kysymyksiin.

Uskon positiivisuuden voimaan. Näen meidät yrittäjät Suomen muutosvoimana, joka tarttuu mahdollisuuksiin ja katsoo eteenpäin vaikeinakin aikoina. Yrittäjän elämää ei toki ole tehty Suomessa turhan helpoksi – ja ongelmien ja pullonkaulojen korjaamiseksi tarvitaankin EK:n ja Yrittäjävaltuuskunnan panosta. Tehdään sekin rakentavan dialogin kautta, se kantaa pitkälle!

Mitä teet vapaa-ajalla?

Viihdyn tietysti suksien päällä pohjoisessa, mutta matkailen muutoinkin vaimoni Marin sekä 2-, 5- ja 8-vuotiaiden lastemme kanssa. Jos haen omaa aikaa, niin suuntaan perhokalastamaan. Jatkuva uuden oppiminen, vaihtuvat sääolot ja ympäröivä luonto tarjoavat huimaavan kokemuksen, jossa aistit terästyvät ja mieli rauhoittuu. Voi mennä päiviä ilman ainuttakaan saalista ja silti nautin joka sekunnista kahlatessa pitkin Tenon rantoja!

Valokuva: Henrik Kettunen.