Kauppasuhteissa otetaan poikkeuksellisesti takapakkia

Jouluaattona saavutettu EU:n ja Ison-Britannian välinen kauppa- ja yhteistyösopimus on poikkeuksellinen. Sopimustulos on laiha, jos sitä verrataan nykytilanteeseen, Britannian kuulumiseen EU:n sisämarkkinoille ja tulliliittoon. Jos taas vertailukohtana on EU:n solmimat muut vapaakauppasopimukset, niin kyseessä on yksi kunnianhimoisimmista, ellei kunnianhimoisin sopimus.

Kauppaneuvotteluissa tavoitteena on avata markkinoita, poistaa kaupanesteitä ja siten helpottaa yritysten kaupankäyntiä ja tehdä siitä halvempaa. EU on onnistunut kaupan vapauttamisessa ja sillä on tällä hetkellä maailman kattavin kauppaverkosto, joka käsittää yhteensä 77 maata.

Britannian kanssa käydyt neuvottelut ovat tästä suunnasta historiallinen poikkeus. Neuvotellun sopimuksen myötä kaupan esteitä tulee nykytilanteeseen verrattuna lisää. Tämä on seurausta Britannian päätöksestä lähteä pois EU:n sisämarkkinoilta ja tulliliitosta. Tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääoman vapaa liikkuvuus päättyy EU:n ja Ison-Britannian välillä. Kauppaan tulee tullimuodollisuuksia.

Vapaakauppasopimukset eivät nimestään huolimatta mahdollista vapaata kauppaa, vaan sopimuksissa on sovittu säännöt, joiden pohjalta kauppaa käydään. Edes kunnianhimoisin vapaakauppasopimus ei tarjoa yritysten kannalta yhtä sujuvaa kauppaa kuin toimiminen yhteisillä sisämarkkinoilla.

Euroopan komissio on tehnyt hyvän yhteenvedon tulevista muutoksista nykytilanteeseen verrattuna.

Ennennäkemätön kauppasopimus

Täsmällisempi analyysi kauppasopimuksen sisällöstä on mahdollista tehdä vasta sopimustekstin julkistamisen jälkeen, mutta komissio on kuvannut sopimusta ennennäkemättömäksi. Se tarkoittaa, että Ison-Britannian kanssa tehty kauppasopimus tulee olemaan poikkeuksellisen kunnianhimoinen verrattuna EU:n olemassa oleviin kauppasopimuksiin esimerkiksi Japanin ja Kanadan kanssa.

Sopimuksessa sitoudutaan täysin tullittomaan ja kiintiöttömään kauppaan, mikä on poikkeuksellista. Yleensä EU:n kauppasopimuksissa ainakin osalle maataloustuotteita jäävät tullit voimaan. EU ja Ison-Britannia voivat tosin tulevaisuudessa asettaa toisilleen yksittäisten tuotteiden osalta tulleja erilaisten vastatoimien, polkumyyntitullien ja muiden suojatoimien kautta.

Merkittävin ero EU:n muihin kauppasopimuksiin nähden on pidemmälle menevät sitoumukset tasapuolisista toimintaedellytyksistä, niitä koskeva riitojenratkaisu ja mahdollisuus asettaa toiselle osapuolelle vastatoimia näihin liittyvistä sopimusrikkomuksista. EU:n muissakin kauppasopimuksissa on sitoumuksia liittyen mm. kilpailupolitiikkaan, valtiontukiin ja kestävään kehitykseen, mutta ne eivät ole yleensä kuuluneet kauppasopimusten riitojenratkaisun piiriin.

Kauppasopimukset eivät pureudu kaikkiin yritysten kohtaamiin haasteisiin

Vaikka EU:n ja Ison-Britannian välinen kauppasopimus on ennennäkemätön, se on yritysten näkökulmasta kaukana ihanteesta ja nykytilanteesta. Kauppasopimukset käsittelevät kyllä laaja-alaisesti yrityksiä koskettavia ongelmia, mutta niissä tehdyt sitoumukset eivät ole kovin pitkälle meneviä.

Tullinalennuksista hyötyminen edellyttää alkuperäsääntöjen tuntemista ja noudattamista sekä alkuperätodistusta. Myös uudet vaatimukset tuonti- ja vienti-ilmoitusten tekemisestä aiheuttavat yrityksille lisää paperityötä ja kustannuksia.

Suurin ongelma on kuitenkin siinä, että kauppasopimukset eivät pureudu riittävästi niihin yritysten kaupanesteisiin, jotka tänä päivänä liittyvät ennen kaikkea sääntelyeroista aiheutuviin ongelmiin. Pääministeri Johnsonin toteamus siitä, että sopimuksella vältetään tekniset kaupan esteet, ei pidä paikkansa. Ison-Britannian toive oman suvereniteettinsa vahvistamisesta ja sääntelyn eriyttämisestä EU-sääntelystä tarkoittaa yritysten kannalta yhtä kuin lisääntyvää paperityötä ja kustannuksia.

EU:n ja Britannian kauppa- ja yhteistyösopimus luo pohjaa kumppanuudelle

Neuvottelutulos luo pohjaa Britannian ja EU:n ja samalla myös Suomen väliselle yhteistyölle niin kaupassa, kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän puolustamisessa, ilmastonmuutoksentorjunnassa kuin turvallisuudessa. Tilanne olisi hyvin toisenlainen, jos tulevan suhteen sopimusta ei olisi saatu neuvoteltua.

Geopoliittisten jännitteiden myötä tämän kumppanuuden merkitys korostuu entisestään. Iso-Britannia ei halunnut neuvotella ulko- ja puolustuspolitiikasta eikä kokonaisuuksia ole sisällytetty sopimukseen. Huolena on, että Britannia haluaa hoitaa ulkopolitiikkaa EU:n sijasta suoraan suurempien maiden, Saksan ja Ranskan kanssa, jolloin pienemmät EU-maat voivat jäädä neuvotteluista ja päätöksistä sivuun. Yritysten näkökulmasta pakotepolitiikasta on tullut yhä merkittävämpi ulkopolitiikan väline, jolla on merkittäviä vaikutuksia yritysten toimintaan. Olisi tärkeää, että EU ja Iso-Britannia koordinoisivat jatkossa pakotetoimiaan.

Sopimuksen voimaantulon jälkeen kaupan käyntiin syntyviä uusia esteitä pitää seurata ja Ison-Britannian ja EU:n syytä arvioida tarvetta päivittää nyt syntynyttä kauppa- ja yhteistyösopimusta.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

• Euroopan komissio on antanut esityksen neuvostolle eli jäsenmaille sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta. Sopimuksen väliaikaiseen soveltamiseen joudutaan, koska Euroopan parlamentti ei ehdi käsitellä ja hyväksyä sopimusluonnosta tämän vuoden aikana.
• Neuvostossa päätös tehdään yksimielisesti – periaate, josta on kauppasopimuksissa toistaiseksi aina pidetty kiinni.
• Suomessa eduskunnan suuri valiokunta käsittelee sopimuksen hyväksymistä.
• Neuvoston hyväksymisen jälkeen komissio voi allekirjoittaa sopimuksen ja se tulee väliaikaisesti sovellettavaksi 1.1.2021 alkaen.
• Euroopan parlamentti saa esityksen sopimuksen hyväksymisestä, mutta se arvioi neuvottelutulosta ensi vuoden alussa.
• Koska neuvottelutuloksen on tulkittu olevan ns. unionisopimus, joten se ei edellytä kansallisten parlamenttien hyväksyntää.