Keikkatöitä tarvitsevat työntekijät ja työnantajat

Niin kutsutut nollatyösopimukset ovat olleet viime aikoina esillä julkisuudessa. Viimeksi Metalliliiton nuorisojaosto teetätti gallupin, jonka mukaan yli puolet suomalaisista vastustaisi nollatyösopimuksia.

Ehkä vastaajat eivät ajatelleet tarkasti, millaisesta työsuhteesta on kyse.

Termi ”nollatyösopimus” on varsin uusi ja herättää kielteisiä tunteita. Käsitettä viljelevät tahot, jotka syystä tai toisesta vastustavat tällaisia työsuhteita. Sen asemesta vakiintuneesti on puhuttu tarvittaessa töihin kutsuttavista, extra- tai keikkatyöntekijöistä.

Perinteiset käsitteet kuvaavat osuvasti, mistä on kyse: töitä tehdään silloin, kun työlle (”keikalle”) on tarvetta ja työnantaja kutsuu töihin. Tällainen työn tekemisen muoto ei ole suinkaan mikään uusi tai erikoinen ilmiö työmarkkinoilla.

Juridisesti tarvittaessa töihin kutsuttavien työsuhteet voidaan ymmärtää kahdella eri tavalla. Kyse voi olla työsopimuksen työaikaehdosta tai työsuhteen kestoa koskevasta ehdosta.

– Miksi ”nollatyösopimuksia” tai vastaavia sitten on olemassa? Vastaus on yksinkertainen: niille on tarvetta. Niitä tarvitsevat sekä työntekijät että työnantajat. Jos tällaiset työsuhteen muodot kiellettäisiin, työ jäisi yksinkertaisesti tekemättä. Tilalle ei syntyisi kokoaikaista työtä, EK:n asiantuntija Mika Kärkkäinen sanoo.

Työntekijöillä tarpeet liittyvät erilaisten elämäntilanteiden edellyttämään joustavaan työskentelyyn. Työntekijöiden kannalta joustavissa työn tekemisen muodoissa – esimerkiksi siis ”nollasopimuksissa” – on se etu, että työntekijä voi itse päättää, ottaako hän tarjotun työvuoron vastaan vai ei.

Työntekijän ei ole aina mahdollista sitoutua kiinteään työaikaan. Varsin usein ”nollatuntilaiset” ovat opiskelijoita. Toisaalta kenellä tahansa saattaa silloin tällöin olla tarvetta hankkia lisäansioita tekemällä satunnaista työtä.

Ne ovat myös väylä kokoaikaiseen työhön ja hyvä tapa varsinkin nuorille kerryttää työkokemusta.

Joustaviin työn tekemisen muotoihin on tarpeita luonnollisesti myös työnantajapuolella. Nämä tarpeet johtuvat tyypillisesti kysynnän ja tuotannon ennakoimattomuudesta ja esimerkiksi henkilöstön äkillisistä sairastumisista.

Lue myös:
Sosiaalialan Työnantajien toimitusjohtaja Tuomas Mänttärin blogikirjoitus Nollatyösopimus ei ole nolla