Persianlahden sotatoimet ravistelevat energiamarkkinoita – EK:n 6 huomiota

Persianlahden sotatoimet ovat horjuttaneet maailman energiamarkkinoita. Suomea ja muita Pohjoismaita suojaa muuta Eurooppaa vähäisempi fossiiliriippuvuus energiassa, mutta vaikutukset näkyvät jo mm. polttoaineiden hinnan nousuna. Kriisi patistaa vahvistamaan energiaomavaraisuutta entisestään. Kirjoitushetkellä markkinat ennakoivat hinnoittelussaan kriisin yhä lyhytaikaiseksi. Kokosimme EK:n kuusi huomiota Persianlahden tapahtumista ja seurauksista.

Energiamarkkinoihin perehtyneen EK:n asiantuntijan Arttu Karilan mukaan on tarpeen tunnistaa kriisin kaksi toisistaan eroavaa ulottuvuutta: häiriöt energian fyysiseen tuotantoon sekä toisaalta häiriöt energian logistiikkaan.

”Öljykuljetusten logistiikkareitit voivat palautua nopeastikin. Hormuzinsalmen osittainenkin avautuminen taittaisi kriisin terävintä kärkeä. Sen sijaan tuotantolaitosten vauriot pitkittävät toipumista, jolloin varsinkin kaasun hinnat voivat pysyä koholla usean vuoden ajan”.

Mitä Lähi-idän energiakriisi sitten tarkoittaa Suomelle? Karilan mukaan Suomea ja muita Pohjoismaita suojaa se, että olemme edenneet niin pitkälle vihreässä siirtymässä. Fossiiliriippuvuus on täällä vähäisempää kuin muualla Euroopassa. Viime vuonna Suomessa tuotetusta sähköstä jo 96 prosenttia oli päästötöntä.

Kriisin pitkittyessä epäsuorat vaikutukset korostuvat. Polttoaineiden osalta hinnan nousu on ollut nopeaa ja sillä on vaikutuksia yritysten ja kotitalouksien toimintaan.

”Fossiilisen energian kriisi muistuttaa eri raaka-aineisiin liittyvistä riskeistä hinnan ja toimitusvarmuuden suhteen. Tämä kannustaa vahvistamaan energiaomavaraisuutta ja resilienssiä sekä vauhdittaa fossiilienergiasta irtautumista.”

EK:n 6 huomiota Lähi-idän energiakriisistä

1) Pohjoismaat on parhaiten suojattu alue Euroopassa – mutta ei immuuni

Persianlahden sota on ennen kaikkea fossiilisen energian kriisi – ja juuri tästä syystä Pohjoismaat ovat muuta Eurooppaa huomattavasti paremmassa asemassa.

Suomen riippuvuudet Lähi-itään energian osalta ovat muuta Eurooppaa merkittävästi pienempiä, eikä huoltovarmuuteen nähdä kohdistuvan välitöntä uhkaa. Hintojen nousu voi kuitenkin välittyä hetkittäin sähkömarkkinoiden kautta Pohjoismaihin, sillä olemme osa eurooppalaisia energiamarkkinoita. Polttoaineiden hinnassa kriisi on näkynyt nopeasti. Pohjoismaille keskeinen vesivoima tasoittaa sähkömarkkinoilla tilannetta ja toimii joustavana säätövoimana, jota tukee vakaa ydinvoimatuotanto. Keski-Euroopassa ajoittain matalaa uusiutuvan energian tuotantoa täydennetään taas merkittävästi maakaasulla ja kivihiilellä.

2) Varmuusvarastojen varastojen purku ei vakuuttanut markkinoita – rajoitetaanko vientiä?

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n 32 jäsenmaata päättivät yksimielisesti laskea liikkeelle 400 miljoonaa tynnyriä öljyä hätävarastoistaan, mikä oli samalla historian suurin koordinoitu öljyvarastojen purku. Järjestössä valmistellaan mahdollisesti myös uutta päätöstä varmuusvarastojen lisäpuruista.

Silti markkinat eivät ole vakuuttuneet. Sodan aiheuttama häiriö on paljon suurempi kuin varastot pystyvät paikkaamaan päivätasolla: Hormuzinsalmen lähes täydellinen sulkeutuminen leikkaa markkinoilta arviolta 15 miljoonaa tynnyriä raakaöljyä ja 5 miljoonaa tynnyriä muita öljytuotteita päivässä. Toisin sanoen 400 miljoonan tynnyrin varasto kestäisi noin 26 päivää ja auttaisi tasoittamaan lyhytkestoisen, pääosin logistiikan haasteista johtuvan kriisin yli. Markkinoilla päätöstä varmuusvarastojen purusta osattiin todennäköisesti ennakoida, mikä myös selittää vaisua markkinareaktiota.

Toinen kysymys liittyy mahdollisiin vientirajoituksiin: mikäli kriisi pitkittyy, kuinka vahvasti esimerkiksi Kiina ja Yhdysvallat alkavat rajoittamaan maakaasun ja erilaisten öljyjalosteiden vientiä? Rajoitukset vaikeuttavat markkinoiden tasapainottumista ja saatavuuden varmistamista jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa.

3) Kaksi eri kriisiä: logistinen häiriö ja tuotantolaitosten vauriot

Persianlahden energiakriisin ymmärtämiseksi on erotettava toisistaan kaksi perustavanlaatuisesti erilaista asiaa: öljykuljetusten logistinen häiriö ja energiatuotantolaitosten fyysinen vaurio. Näistä ensimmäisen välittömät vaikutukset energiamarkkinoilla mitataan viikoissa tai kuukausissa ja toisen jopa vuosissa.

Hormuzinsalmen sulkeutuminen on historian suurin energialogistiikan häiriö. Tankkerivirta romahti lähes nollaan sotatoimien alusta lähtien. Logistinen pulma on kuitenkin luonteeltaan tilapäinen. Esimerkiksi Saudi-Arabia on jo ohjannut öljyvirtoja Punaisenmeren satamaan itä-länsi-putkilinjan kautta. Salmen edes osittainen avautuminen tasoittaisi terävimmän kärjen pois kriisistä. Kun läpikulku normalisoituu – sotatoimien päättyessä tai rauhoittuessa – tankkeri- ja konttiliikenne voi palautua suhteellisen nopeasti.

Täysin eri asia ovat suorat iskut energiatuotannon infrastruktuuriin. Maaliskuussa kriisi eskaloitui ratkaisevasti, kun Israelin isku Iranin South Pars -kaasukenttään sai Iranin iskemään Qatarin Ras Laffaniin, maailman suurimpaan LNG-kompleksiin, joka kärsi laajoja vaurioita. Tämä on ratkaiseva ero logistiseen häiriöön verrattuna: tankkeri löytää uuden reitin viikoissa, mutta LNG-laitoksen tuotannon jälleenrakentaminen ja käynnistäminen vie kuukausia tai jopa vuosia.

4) Katseet Saksaan – uusiutuvan energian saatavuus tärkeää

Keski-Euroopan – ja erityisesti Saksan – maakaasun kysyntä vaihtelee merkittävästi sääolosuhteiden mukana. Saksa on Euroopan suurin sähkönkäyttäjä ja toisaalta merkittävin uusiutuvan energian tuottaja. Tämän kevään sääolosuhteet pelaavatkin merkittävää roolia energiamarkkinoilla: tänä vuonna on jo todistettu ensimmäisiä, nollahintaisen sähkön päiviä myös Saksassa suuren tuuli- ja aurinkovoimatuotannon takia.

Uusiutuvan energian tuotannolle suotuisa kevät tukisi merkittävästi Euroopan selviytymistä energiamarkkinoiden ensivaikutuksista. Samalla päästäisiin täyttämään erittäin alhaiselle tasolle laskeneita Euroopan kaasuvarastoja, joiden osalta katse alkaa olla jo ensi talvessa. Saksan kaasuvarat olivat jo ennen Persianlahden kriisiä poikkeuksellisen alhaiset – talven 2025–2026 kylmät lämpötilat tyhjensivät varannot selvästi alle viime vuosien keskiarvon. Mitä alhaisemmat kaasuvarastojen tasot ovat, sitä alttiimpi Eurooppa on kaasumarkkinoiden poikkeustilanteille.

5) Kriisi kiihdyttää sekä vihreän siirtymän politiikkaa että geopolitiikkaa

Persianlahden sodan suurin pitkän aikavälin seuraus saattaa olla puhtaan energiasiirtymän vauhdittuminen. Kriisi heikentää luottamusta öljyn ja kaasun saatavuuteen ja hintatason ennustettavuuteen. Tämä vahvistaa halua siirtyä vaihtoehtoisiin energiamuotoihin ja raaka-aineisiin, kun yritykset haluavat varmistaa elintärkeiden raaka-aineiden saatavuuden.

Kriisi onkin nostanut taas kerran esille ikävän tosiasian: Euroopan energiaturvallisuus lepää liian kapeiden hartioiden varassa. Venäläisen putkikaasun korvaaminen merkittäviltä osin yhdysvaltalaisella ja osin qatarilaisella LNG:llä ei poistanut riippuvuutta ja alttiutta Euroopan ulkopuolisten maiden yllättäville toimille. Samalla kun EU ja jäsenmaat pohtivat toimia akuutin kriisin iskujen vaimentamiseksi, on vauhditettava fossiilisesta energiasta irtaantumista. Valitettavasti korkeat energian hinnat ovat johtaneet EU:n päästökaupan kritisoimiseen, vaikka se luo kannusteen puhtaan energian investointeihin.

6) Markkinat ennakoivat tällä hetkellä väliaikaista kriisiä

Uskovatko markkinat tällä hetkellä lyhytaikaiseen vai pitkäkestoiseen kriisiin? Asiaa voidaan tarkastella esimerkiksi kaasun ja öljyn futuurimarkkinoiden kautta, joilla arvioidaan raaka-aineiden tulevaisuuden hintaa. Vertailua helpottamaan on hyvä tietää, että vielä syksyllä öljymarkkinoilla Brentin hinnat asettuivat pääosin alle 70 dollarin per barrelli tasolle. Kaasussa seuratun TTF-futuurin hinta vaihteli 30 € / MWh tason molemmin puolin.

Öljyssä viesti on selkeä. Brent-futuurit laskevat yli sadan dollarin tasosta kohti 71–75 dollaria jo 2027–2028 aikana. Taustalla on ratkaiseva tekijä: öljymarkkinat olivat ennen kriisiä jo ylitarjonnan partaalla – OPEC+-maat nostivat tuotantokiintiöitään, ja hinnoissa oli laskupainetta. Kun logistiikka normalisoituu, markkinoilla on edellytyksiä löytää uusi tasapainohinta selvästi nykyistä alhaisemmalta tasolta.

Kaasun tarina on toinen. TTF-futuurit hinnoittelevat sekä kesän 2026 että talven 2026–27 noin 55 euron tasolle megawattitunnilta – merkittävästi kriisiä edeltänyttä tasoa korkeammalle. Tämän jälkeen lasku on kuitenkin jyrkkä: vuodelle 2027 kaasun hinta on noin 45 euroa, vuodelle 2028 noin 31 euroa ja vuodelle 2029 enää noin 25 euroa. Jo ennen Persianlahden tapahtumia LNG-markkinoille on ollut valmisteilla merkittävä määrä uutta tuotantokapasiteettia, jonka valmistuminen tuo kilpailua ja laskupainetta kaasun hintaan.

Tämä on siis tilanne kirjoitushetkellä. Uudet tiedot Persianlahden tapahtumista ja mahdollisista rauhanneuvotteluista voivat kuitenkin muuttaa tilannetta nopeasti.