EU-erosopimus on periaatteiden ja yksityiskohtien viidakko

Tähän saakka eroamista EU:n jäsenyydestä on pidetty lähinnä teoreettisena vaihtoehtona. Tästä syystä niin eroon johtavista neuvotteluista kuin varsinaisesta erosopimuksestakaan ei ole yksityiskohtaisia määräyksiä. Nyt asian kanssa ollaan kasvokkain Iso-Britannian kansanäänestyksen takia.

Mitä siis erosopimuksen tulisi sisältää? Eroon johtavien neuvottelujen kulusta – eroprosessista – löytyy tietoa kohdassa Miten EU:sta erotaan?

Erosopimuksen sisällöstä ei siis ole esimerkkejä, koska mikään maa ei ole aiemmin päättänyt erota unionista. Lissabonin sopimuksen artiklassa 50 todetaan, että

”unioni neuvottelee ja tekee kyseisen jäsenvaltion kanssa sopimuksen eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen perusteella ja ottaen huomioon puitteet, jotka sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita unioniin.”

Valtava määrä avoimia kysymyksiä

Erosopimuksessa pitää käsitellä siirtymävaihe EU-jäsenyyden ja uuden tulevan suhteen välillä ja lyödä lukkoon eron ehdot. Sopimuksessa tulee purkaa oikeudet ja velvollisuudet, jotka Iso-Britannia on saavuttanut EU-jäsenenä. Sopimus voi sisältää ehdot EU-sääntöjen soveltamiselle ylimenovaiheessa.

Eri jäsenmaat tarkkailevat ja vahtivat eri asioita erosopimuksen sisällössä. Itäisen Euroopan mailla on erityinen intressi kansalaistensa tulevaisuutta kohtaan Britanniassa. Kalastusasiat kiinnostavat puolestaan erityisesti Espanjaa, Portugalia, Alankomaita, Belgiaa ja Tanskaa.

EK:n näkemyksen mukaan sopimuksessa tulee käsitellä monia teknisiä asioita:

• Tehdä selväksi Britanniassa asuvien EU-kansalaisten ja muissa EU-maissa asuvien Britannian kansalaisten oikeudet. EU-kansalaisina heillä on ollut oikeus asua ja työskennellä toisessa EU-maassa, oikeus eläkkeisiin, terveydenhuoltoon ja muihin julkisiin palveluihin, joiden saatavuus on turvattu ainoastaan EU-lain nojalla.
  • Tarvitaan määräpäivä, jota ennen vakituisesti laillisesti maassa asuvat henkilöt voivat jäädä maahan laillisesti. Vakituisesti maassa asuvan henkilön määrittely on vaikeaa, koska EU-maasta toiseen siirtyvän henkilön ei tarvitse rekisteröityä vastaanottavassa maassa.
  • Tarvitaan myös määräpäivä, jota ennen syntyneen perhesuhteen perusteella puolisoilla ja lapsilla on oikeus asettua Isoon-Britanniaan, kun perheeseen kuuluu sekä Ison-Britannian että EU-maan kansalaisia.
  • On arvioitu, että Isossa-Britanniassa asuu vakituisesti jopa 3 miljoonaa muiden EU-maiden kansalaista. Iso-Britannian kansalaisia asuu puolestaan noin 2 miljoonaa muissa EU-maissa.
• Sopia väliaikaisen oleskelun, työskentelyn ja opiskelun raameista, kun EU-kansalaiset matkustavat Isoon-Britanniaan tai britit EU-maihin.
  • Ilman työlupaa tai -viisumia tapahtuva lyhytaikainen työskentely tulisi sallia samalla, kun sovitaan muodollisesti yleisestä viisumivapaudesta EU-maiden ja Ison-Britannian välillä.
  • Opiskelumahdollisuuksien Ison-Britannian ja EU-maiden yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa olisi hyvä säilyä nykyisellään. Erityisesti tulisi sopia Ison-Britannian yliopistojen ja opiskelijoiden osallistumisesta ja pääsystä EU:n koulutusyhteistyön Erasmus+-ohjelmaan.
• Lopettaa Ison-Britannian panostukset ja saatavat EU:n budjetista, sisältäen EU:n rahoitusohjelmien alasajon Britanniassa.
  • Tarvitaan varmuus, että hankkeet, joiden rahoituspäätökset on jo tehty, jatkuvat tarvittaessa myös Britannian eron jälkeen. Lisäksi tarvitaan selvennys Britannian osallistumiseen jatkossa hankkeisiin, joiden rahoituspäätöksiä ei ole vielä tehty. Samalla tulee sopia siitä, miten jatkossa huolehditaan osallistumisesta ja rahoituksesta yhteisprojekteissa, joissa Britannian kansalaisia tai brittiorganisaatioita on mukana.
  • On erittäin toivottavaa, että Britannia merkittävänä tiedemaana osallistuu myös tulevaisuudessa Horisontti 2020 -tutkimus- ja innovaatio-ohjelmaan. Tämä edellyttää Britannialta erillisrahoitusta ohjelmaan.
• Sopia EU-instituutioissa, ml. EU:n ulkosuhdehallinnossa ja työskentelevien brittivirkamiesten asemasta. Valmistella brittijäsenten jättäytyminen pois Euroopan parlamentista, Euroopan tuomioistuimesta ja muista vastaavista organisaatioista.
  • EU:n virkamieheksi voidaan nimittään vain EU-maan kansalainen, ellei nimittävä viranomainen päätä toisin. Samaa pätee myös työsopimussuhteessa olevaan henkilöön. Virkamiestä voidaan vaatia eroamaan, ellei hän täytä kansallisuusvaatimusta.
  • Perussopimuksessa määritellään vain europarlamentaarikkojen maksimimäärä. Niinpä meppien määrästä voidaan vähentää brittimepit. Paikat voidaan myös jakaa jäljelle jääville EU-maille. Europarlamentin kokoonpanosta päättää Eurooppa-neuvosto parlamentin ehdotuksesta ja sen hyväksynnällä.
  • EU:n instituutioiden kokoonpanon voidaan olettaa muuttuvan siitä päivästä lähtien, kun erosopimus tulee voimaan. On kuitenkin mahdollista, että tarvitaan siirtymäjärjestelyjä.
• Sijoittaa uudestaan Isossa-Britanniassa sijaitsevat EU-virastot: Euroopan lääkevirasto, Euroopan pankkiviranomainen ja Euroopan poliisiakatemia.
• Sopia Ison-Britannian vetäytyminen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehtävistä. Ison-Britannian poliisi menettää täysjäsenyyden Euroopan poliisivirasto Europolissa ja maa lopettaa sitoumukset Frontexissa. Lisäksi terrorismin torjunnan yhteistyössä tarvittaneen erillisjärjestelyjä.
• Perustaa uudet rajavalvonnat esim. Britannian maarajoille Pohjois-Irlannissa ja Gibraltarilla.
• Sopia, että Britannia olisi jatkossakin osa EU:n ilmastotavoitteen saavuttamiseen tarvittavia toimenpiteitä. Tavoitteena tulee olla, että Britannia pitäisi edelleen kiinni sitoumuksistaan ympäristökysymyksissä.
• Tehdä selväksi, millä edellytyksillä yritykset voivat jatkaa tavaroiden ja palveluiden tarjoamista. Kyse on tällöin siis brittiyrityksistä, joilla on yritystoimintaa muissa EU-maissa, ja vastaavasti muiden EU-maiden yrityksistä, joilla on toimintaa Isossa-Britanniassa.
  • On tarpeen määritellä, onko yrityksen rekisteröidyttävä tai perustettava liikepaikka Isossa-Britanniassa ja tuleeko tavaroille tai palveluille hankkia hyväksyntä, jos ne on jo saatettu markkinoille EU-maissa, ja toisin päin.
  • Muita sovittavia asiakokonaisuuksia ovat mm. IPR-oikeuksien turvaaminen ja tietosuojakysymykset.
  • Samalla on hyvä selventää lainvalintasäännöt kansainvälisissä sopimussuhteissa, kun Rooma I-asetus ei enää tule sovellettavaksi. Samoin on tarpeen keskustella oikeudellisesta yhteistyöstä siviiliprosessissa.

 Mitä kirjataan Iso-Britannian ja EU:n tulevasta suhteesta?

Artikla 50 ei määritä, kuinka paljon itse erosopimuksessa pitää käydä läpi lähtevän jäsenmaan ja EU:n välistä tulevaa suhdetta. Esimerkiksi kauppakomissaari Malmström on todennut, että maan pitää ensin erota EU:sta ja vasta sitten EU käynnistää kauppaneuvottelut. Kauppaneuvotteluita käydään vain kolmansien maiden kanssa.

Todennäköistä kuitenkin on, että tulevasta suhteesta keskustellaan jo aiemmin. Uuden suhteen ääriviivat ovat luultavasti selvillä ennen erosopimuksen voimaanastumista.

Päättyykö lainsäädännön yhdenmukaisuus?

Kansalliseen lainsäädäntöön viety EU-lainsäädäntö jää Isossa-Britanniassa voimaan, ellei sitä muuteta tai kumota. Koska on erittäin toivottavaa ja todennäköistä, että suhteet jatkuvat tiiviinä myös jatkossa, Iso-Britannia tuskin luopuu kaikesta EU-pohjaisesta lainsäädännöstä. Pääsy EU:n sisämarkkinoille edellyttää merkittävää lainsäädännön yhdenmukaisuutta.

Vaikka jokin EU-maa siis jättää virallisesti unionin, se ei voi elää vapaasti kuin taivaan lintu: tiiviiden suhteiden takia EU-lainsäädännön kehitys koskettaa eronnutta maata jatkossakin.

Lue myös: Miten EU:sta erotaan?

********************************************************

Liite. Euroopan unionista tehty sopimus

50 artikla

1. Jäsenvaltio voi valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti päättää erota unionista.
2. Jäsenvaltio, joka päättää erota, ilmoittaa aikomuksestaan Eurooppa-neuvostolle. Unioni neuvottelee ja tekee kyseisen jäsenvaltion kanssa sopimuksen eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen perusteella ja ottaen huomioon puitteet, jotka sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita unioniin. Kyseinen sopimus neuvotellaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Sen tekee unionin puolesta neuvosto, joka tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan.
3. Perussopimuksia lakataan soveltamasta asianomaiseen jäsenvaltioon sinä päivänä, jona erosopimus tulee voimaan tai, jollei sopimusta ole, kahden vuoden kuluttua 2 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta, jollei Eurooppa-neuvosto yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa päätä yksimielisesti pidentää tätä määräaikaa.
4. Sovellettaessa 2 ja 3 kohtaa eroavaa jäsenvaltiota edustava Eurooppa-neuvoston ja neuvoston jäsen ei osallistu kyseistä jäsenvaltiota koskevan asian käsittelyyn eikä sitä koskevien päätösten tekemiseen Eurooppa-neuvostossa tai neuvostossa.

Määräenemmistö määräytyy Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 238 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

5. Jos unionista eronnut jäsenvaltio hakee uudelleen jäsenyyttä, sen hakemus käsitellään 49 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.