HE-luonnos laiksi tartuntatautilain 58 d §:n muuttamisesta ja laiksi tartuntatautilain väliaikaisesta muuttamisesta
Sosiaali- ja terveysministeriö | 22.4.2021 | VN/10672/2021
Kiitämme lausuntomahdollisuudesta ja toteamme hallituksen esityksestä lausuntonamme seuraavaa:
Viittaamme aiempiin, HE 245 / 2020 vp käsittelyn yhteydessä esiin tuomiimme näkemyksiin, joista korostamme tässä erityisesti seuraavia:
Lain tavoitteet ovat sinällään perusteltuja ja kannatamme niitä. On parempi, että tautitilannetta kyetään kiihtymis- ja leviämisvaiheessa hallitsemaan tarvittaessa kohdennetuilla, rajatuilla ja alueellisilla rajoituksilla laajavaikutteisempien valtakunnallisten rajoitusten asemesta. Tämä on myös yritysten etu. On kuitenkin erittäin tärkeää, että rajoitustoimien jatkamisesta päätettäessä tulee ottaa huomioon epidemiologisten vaikutusten lisäksi sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset. Toimenpiteiden tulee kaikissa tilanteissa olla välttämättömiä ja oikeasuhtaisia, ja kaikki lievemmät, vähemmän haittaa kokonaisuutena aiheuttavat rajoitusmahdollisuudet tulee ensin hyödyntää.
Vaihtoehtoisia toteuttamisvaihtoehtoja oli mielestämme jo alun perin tarkasteltu osin riittämättömästi. Kiinnitimme jo tuolloin huomiota muiden keinojen ohella mm. siihen, miksi alueellista maskipakkoa ei ehdotettu säädettäväksi ennen nyt puheena olevia rajoitussäännöksiä. Maskipakolla on muissa maissa osoitettu olevan merkittävää vaikutusta taudin leviämisen ehkäisemisessä osana keinovalikoimaa. Jostain syystä Suomessa ei asiasta ole päästy yhteisymmärrykseen. Yhdessä esim. velvoittavien hygienia- ja turvavälimääräysten kanssa olisi ehkä mahdollista välttää yrityksille suurta vahinkoa aiheuttavat asiakaspaikkarajoitukset tai tilojen määräaikaiset sulkemiset.
Näemme edelleen ongelmalliseksi sen, että kaikkia soveltamisalaan kuuluvia yrityksiä alueella kohdeltaisiin 58 g §:n kannalta samalla tavalla riippumatta siitä, miten tehokkaasti yksittäiset yritykset ovat jo omaehtoisesti ja/tai velvoitettuina noudattaneet toiminnassaan 58 c ja 58 d §:issä kuvattuja toimia. On syytä huomioida, että lähes kaikki yritykset ovat noudattaneet näitä toimia jo 2020 keväästä lähtien omaehtoisesti. Voidaan perustellusti kysyä, onko esim. 58 g §:n tarkoittaman sulkemispäätöksen tekeminen alueellisen tautitilanteen perusteella kohtuullista ja oikeasuhtaista sellaisten elinkeinonharjoittajien osalta, jotka ovat jo toteuttaneet lievempiä suosituksia ja määräyksiä tavalla, joka nykytietämyksen valossa on tehokkaasti minimoinut tähän toimintaan liittyvät tartuntariskit.
Nyt esitetään, että väliaikaissäännösten voimassaoloa jatkettaisiin vuoden 2021 loppuun saakka ja että rajatuissa ulkotiloissa luovuttaisiin 58 d §:ssä edellytetystä kahden metrin turvaetäisyyden vaatimuksesta.
Emme kannata väliaikaissäännösten voimassaolon jatkamista vuoden 2021 loppuun saakka. Esityksessä viitataan perusteena vuoden 2020 syksyn tilanteeseen, mutta ei kiinnitetä mielestämme riittävästi huomiota siihen, että tilanne tulevana syksynä tulee olemaan täysin toinen. Viimeistenkin arvioiden mukaan kaikki halukkaat työikäiset ja tätä vanhemmat tulevat saamaan ainakin ensimmäisen rokoteannoksensa viimeistään elokuun 2021 aikana. Syksyllä 2020 rokotettuja ei ollut yhtään. Voimassaoloaika tulisi tämän vuoksi rajata päättymään jo selvästi aiemmin kuin nyt on esitetty.
Kannatamme esitystä siltä osin kuin siinä on esitetty luovuttavaksi kahden metrin turvaetäisyyden vaatimuksesta rajatuissa ulkotiloissa. Muutoksella on suuri merkitys soveltamisalaan kuuluvien tapahtumajärjestäjien toimintaan ulkotiloissa samoin kuin muiden samantyyppisten, ulkotiloissa toimivien yritysten toimintaan. Tähän liittyen esitämme, että 58 g §:n väliaikaissäännöksiä rajattaisiin lisäksi niin, että niitä ei enää 1.6.2021 jälkeen sovellettaisi ainakaan ulkohuvipuistoihin. Niiden tai muiden ulkotiloissa toimivien säilyttäminen soveltamisalassa ei ole perusteltua enää sen jälkeen, kun rajatuissa ulkotiloissa ei enää edellytetä kahden metrin turvaetäisyyden säilyttämistä.
Toteamme myös, että kahden metrin turvaetäisyysvaatimusten on käytännössä sisätiloissa hyvin vaikea toteuttaa järkevästi. Turvatoimet ovat kokonaisuus ja sen vuoksi tähän vaatimukseen tulisi lisätä joustavuutta myös sisätiloissa esimerkiksi säätämällä 58 d §:n osana, ettei sisätiloissa edellytetä kahden metrin turvaetäisyyttä, jos elinkeinonharjoittaja edellyttää maskin käyttöä tai jos asiakkailta edellytetään todistusta rokotuksesta tai tuoreesta koronatestistä taikka todistusta sairastetusta koronataudista.
Tähän liittyen on erittäin tärkeää, että tekeillä olevan koronatodistuksen käyttötarkoituksista myös muihin kuin matkailuun säädettäisiin mahdollisimman pian. Yritysten kannalta olisi erittäin tärkeää, että ne voisivat avata palveluitaan edes rajatummalle asiakasmäärälle terveysturvallisesti jo aiemmin kuin niitä voidaan avata kaikille.
Mikäli rajoituksia jouduttaisiin uudelleen kiristämään esim. kesän jälkeen, tulisi niiden kohdentamiseen taudin leviämisriskin kannalta kiinnittää erityistä huomiota. Rajoitukset on helpompi hyväksyä siellä, missä niiden tarpeen tueksi on esitettävissä todellista näyttöä tartuntojen yleisyydestä rajoitusten kohteena olevissa toimipaikoissa. Tähän mennessä on ajoittain ollut tilanteita, joissa rajoituspäätöksiä tehtäessä ja perusteltaessa on jäänyt avoimeksi se, mihin dataan kohdentaminen on perustunut. Käsityksemme mukaan esim. ruokaravintoloissa on ollut erittäin vähän tartuntoja ja tästä huolimatta niiden toimintaa on rajoitettu erittäin voimakkaasti.
Huomautamme, että mikäli tiukimpiin rajoituksiin jouduttaisiin 1.7.2021 jälkeen turvautumaan, näihin liittyvät korvauskysymykset kohteena oleville yrityksille on luonnollisesti edelleen ratkaistava. Tämä koskee erityisesti ravintoloihin liittyviä rajoituksia ja 58 g §:ää.
Lopuksi: Voimassa olevan lainsäädännön haaste yritysten kannalta on ollut se, ettei se ole mahdollistanut tulevien rajoitusmuutosten ennakointia aina kovinkaan hyvin. Ennakointi on yrityksille erittäin tärkeää ja täytäntöönpanossa tulisi pyrkiä siihen, että tähän kiinnitettäisiin erityistä huomiota.