Lausunto laajakaistan vähimmäisnopeudesta
Liikenne- ja viestintäministeriön lausuntopyyntö 19.11.2020: Valtioneuvoston asetus kunnan maksuosuudesta ja nopean laajakaistayhteyden vähimmäisnopeudesta laajakaistahankkeessa (VN/20396/2020)
Lausunto
Elinkeinoelämän keskusliitto EK (myöh. EK) kiittää mahdollisuudesta lausua asetuksesta kunnan maksuosuuksiksi ja laajakaistayhteyden vähimmäisnopeudesta laajakaistahankkeessa.
Nyt annettavan asetuksen tavoitteena on mahdollistaa niiden kuntien osallistuminen laajakaistatukiohjelman hankkeisiin, joille laajakaistahankkeiden rahoittaminen 33 prosentilla tukikelpoisista kustannuksista aiheuttaisi kohtuuttoman taloudellisen rasitteen. Lailla mahdollistettaisiin, että osa kunnista voisi osallistua hankkeeseen maksamalla 8 tai 22 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.
Asetusluonnoksen mukaan kunnan taloudellisen kantokyvyn mittaavana kriteerinä käytettäisiin kunnan taajama-astetta ja väestön määrää kuvaavaa tilastollista kuntaryhmitystä. Kuntien maksettavaksi tulisi yhteensä 0,7-5 miljoonaa euroa riippuen siitä, miten hankkeet jakautuvat eri maksuluokkien mukaisiin kuntiin.
EK:lla ei tästä ole lausuttavaa. On tärkeää edistää nopean ja laadukkaan digitaalisen infran saatavuutta tiiviissä yhteistyössä teleoperaattoriyritysten kanssa markkinalähtöisesti ja teknologianeutraalisti.
Lisäksi valtioneuvoston asetuksella säädetään nopean laajakaistayhteyden vähimmäisnopeudesta. Asetusluonnoksessa määritellään nopean laajakaistayhteyden vähimmäislataus- ja vähimmäislähetysnopeudet normaaliolosuhteissa ja tavanomaisissa ruuhka-aikaolosuhteissa.
Ehdotetun 1 momentin mukaan laajakaistayhteyden vähimmäisnopeus olisi 100 megabittiä sekunnissa saapuvassa liikenteessä (download) ja 30 megabittiä sekunnissa lähtevässä liikenteessä (upload). Tämän tulisi olla nopean laajakaistayhteyden normaali palvelutaso. Lisäksi ruuhka-aikana laajakaistayhteyden toteutuvan vähimmäisnopeuden olisi oltava 70 prosenttia ehdotetusta vähimmäisnopeudesta.
EK huomioi, että vähimmäisnopeuteen liittyvä asetusehdotus ei ole täysin teknologianeutraali. On todennäköistä, että näin esitettynä asetusehdotus ohjaa laajasti valitsemaan kiinteän laajakaistan. Onko selvitetty kustannusarviota, joita esimerkiksi kiinteän valokuituverkon rakentamiskustannukset hajaseutualueilla Suomessa tuovat suhteessa mobiiliverkon kustannuksiin? Ja millä rahalla tämä on mahdollista toteuttaa?
Asetuksesta ei myöskään ilmene, mihin numeeriset vähimmäisnopeudet perustuvat. On keskeistä ymmärtää, miksi esitetyt vähimmäisnopeudet ovat noin korkealla tasolla ja mihin näkemykseen nopeudet perustuvat (ruuhka-aikaolosuhteissa laajakaistayhteyden toteutuvan vähimmäisnopeuden on oltava saapuvassa liikenteessä 70 Mbit/s ja lähtevässä liikenteessä 21 Mbit/s)?
Esimerkiksi esitetyt vähimmäisnopeudet eivät mahdu teleyritysten palvelukuvausten yhteysnopeuksien vaihteluvälien rajoihin. Näin ollen olisi syytä pohtia vähimmäisnopeuksien uudelleenarviointia tai jopa kokonaan poistamista.
Vähimmäisnopeutta linjattaessa lähtökohtana tulisi olla saavutettavat palvelut koko Suomeen ja se, mikä on todellinen asiakas- ja käyttötarve. Epäselväksi jää myös se, mitä palveluja ei saa kaupallisesti toteutetuilla peruslaajakaistaratkaisuilla verrattuna tuetussa verkossa tarjottaviin palveluihin.