Lausunto uuden työaikalain (872/2019) toimivuudesta

Työ- ja elinkeinoministeriö | 20.9.2022 | VN/23169/2022

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Elinkeinoelämän keskusliitolta lausunta uuden työaikalain toimivuudesta. Pyydettynä lausuntona toteamme seuraavaa. 

Soveltamisala

Työaikalain soveltamisala oli yksi keskeinen asia lain uudistamisen yhteydessä. Työaikalain soveltamisalan ongelmana on jo pitkään ollut se, että lakia sovelletaan pääsääntöisesti silloinkin, kun työn luonne ei edellytä työhön käytetyn ajan seuraamista vaan tehtävien suorittamista valvotaan lähinnä työn tuloksen perusteella. Tällaisia henkilöitä työskentelee yrityksissä tyypillisesti erilaisissa itsenäisissä ja vastuullisissa asiantuntijatehtävissä sekä keskijohdossa.  

 Uudessa laissa ei kuitenkaan muutettu soveltamisalaa juurikaan, eikä se näin ollen tuonut ratkaisua tähän kysymykseen. Mielestämme edellä mainitut henkilöt tulisi rajata yksiselitteisemmin lain soveltamisen ulkopuolelle ja EU:n työaikadirektiivin sallimat poikkeukset tulisi käyttää täysimääräisesti hyödyksi.  

 Eräänlaisena ratkaisuna soveltamisalaan liittyviin ongelmiin kehitettiin uusi työaikamuoto, joustotyöaika. Siihen liittyy kuitenkin useita epäkohtia. Joustotyöaikaa on ensinnäkin vaikeaa ottaa käyttöön koko tiettyä työntekijäryhmää koskevana työaikamuotona, koska yksittäisellä työntekijällä on oikeus irtisanoa joustotyöaikaa koskeva sopimus.  

 Lisäksi joustotyöaikaan liittyvät oikeudet ja velvollisuudet voivat käytännössä johtaa hankaliin ja epätarkoituksenmukaisiin tilanteisiin. Esimerkiksi työnantajan velvollisuus ilmoittaa vähintään viikkoa etukäteen niistä ajankohdista, jolloin työntekijällä on velvollisuus tehdä työtä, sopii huonosti monen asiantuntijatyön nopeasti muuttuviin aikatauluihin. Näin erityisesti ottaen huomioon, että työnantajalla on oikeus päättää enintään puolen työajan sijoittelusta. Työntekijät ovat puolestaan kritisoineet muun muassa velvollisuutta tasoittaa työaika neljän kuukauden tasoittumisjakson päättyessä, minkä takia joustotyöaika on itse asiassa pidemmällä ajanjaksolla selvästi vähemmän joustava työaikamuoto kuin liukuva työaika. 

Paikallinen sopiminen

Työaikajärjestelyihin liittyvät tarpeet vaihtelevat huomattavasti myös saman toimialan yrityksissä. Tämän vuoksi riittävät paikallisen sopimisen mahdollisuudet myös työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella ovat erittäin tärkeitä. Puutteelliset mahdollisuudet sopia esimerkiksi lisä- ylityö- ja sunnuntaityöhön liittyvistä korvauksista ovat rajoittaneet mahdollisuuksia sopia tarkoituksenmukaisista yrityskohtaisista työaikajärjestelyistä.   

Yötyö

Yötyön tarve on viime vuosina lisääntynyt, kun palveluille on entistä enemmän kysyntää vaihtelevina vuorokaudenaikoina. Vähittäiskauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on ollut merkittävä osa tätä suuntausta. Työaikalain tulee pysyä yhteiskunnassa ja kuluttajien asiointitottumuksissa tapahtuneen kehityksen rinnalla. 

Työaikalain lähtökohtana on kuitenkin edelleen se, että yötyön säännöllinen teettäminen on mahdollista vain laissa mainituissa töissä ja muutoin poikkeusluvalla. Työaikalain toimivuutta parantaisi, jos yötyö sallittaisiin yhteiskunnan muutosten vuoksi kaikenlaisissa töissä. Tällä tavoin laki vastaisi paremmin myös tulevaisuuden tarpeisiin. Yötyön vapauttamiselle ei ole EU-sääntelystäkään johtuvia esteitä. 

Työaikapankki

Työaikapankit voivat parhaimmillaan toimia mekanismeina, joilla tasoitetaan vaihtelevaa työn määrää ja jotka mahdollistavat työntekijöille vapaan pitämisen hiljaisempina aikoina. Työaikapankkijärjestelyt ovat hyödyllisiä sekä työnantajille että työntekijöille, mistä osoituksena on se, että useiden alojen työehtosopimuksiin on otettu asiaa koskevia määräyksiä. 

 Työaikalain työaikapankkisäännös ei kuitenkaan vastaa tyydyttävällä tavalla työelämän tarpeisiin. Säännös jää kauas joustavuudesta, jonka on luonteenomaista työehtosopimuksin sovituille työaikapankeille. Näille järjestelyille on ominaista, että myös säännöllistä työaikaa saadaan siirtää pankkiin. Sen sijaan työaikapankkisäännöksen mukaan työaikapankkiin voidaan siirtää vain säännöllisen työajan lisäksi tehtäviä tunteja, mitä on pidettävä vakavana puutteena. Säännös johtaa käytännössä työaikapankkeihin, joiden käyttäminen lyhentää säännöllistä työaikaa. Jotta työaikapankkisäännös olisi käytännön työelämässä hyödyllinen, se tulisi muotoilla mahdollisimman yleisluontoiseksi siten, että se mahdollistaisi työpaikalla sovittavat monipuoliset järjestelyt.  

Kanneaika

Työaikalain 40 §:n mukaan oikeus korvaukseen raukeaa, jos kannetta työsuhteen jatkuessa ei nosteta kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana oikeus korvaukseen on syntynyt. Tämän erityisen vanhentumisajan suhteesta työsopimuslain 13:9 §:ssä säädettyyn yleiseen vanhentumisaikaan on syntynyt ristiriitaista oikeuskäytäntöä eri tuomioistuimista. Tilanne aiheuttaa epäselvyyttä, ja se on tarpeen ratkaista mahdollisimman nopeasti.