Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia (EK/2012/116)

Ympäristöministeriö on pyytänyt lausuntoa Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta. Luonnos on valmisteltu laaja-alaisessa työryhmässä, jossa myös EK:lla on ollut edustus. Lähtökohtana on ollut kansainvälisen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen jalkauttaminen Suomen olosuhteisiin. Sopimuksesta seuraa 20 tavoitetta, jotka on otettu sellaisenaan luonnoksen sisällöksi.

EK kannattaa strategian ja sen visiossa määriteltyä perustavoitetta pysäyttää monimuotoisuuden heikkeneminen 2020 mennessä ja luoda monimuotoisuudelle suotuisa tila 2050 mennessä. Keskeisiä toimia ovat valtavirtaistaminen, arvokkaiden luontokohteiden suojeleminen, kytkeytyneisyyden parantaminen sekä vapaaehtoisten toimien vahvistaminen.

Monimuotoisuuden määrittely on vaikea kysymys. Nykyinen tarkastelutapa nojaa uhanalaisuusselvitykseen, jossa arvioidaan että kaikista lajeista tunnetaan noin puolet. Uusia lajeja voi löytyä paikkaan katsomatta, myös elinkeinotoiminnoille keskeisiltä alueilta. Käytettävät uhanalaisuusluokittelut pohjautuvat EU-direktiiviin, joka on laadittu ennen Suomen EU-jäsenyyttä. Monia EU:ssa uhanalaiseksi määriteltyjä lajeja esiintyy Suomen olosuhteissa runsaasti, mm. viitasammakot, liito-orava ja lepakot. Uhanalaisten lajien suojeluun liittyvä sääntely ja toimintatavat ovat jäykkiä. Toimijoilta edellytetään usein selvityksiä lajien esiintymisistä jopa teollisuuskäyttöön tarkoitetuilta maa-alueilta. Monet selvittämiset ovat mahdollisia vain tiettyyn aikaan vuodesta. Yksi esimerkki uhanalaissuojelun kustannusvaikutuksista on kaivosalueelta löytynyt yksittäinen uhanalainen kukkalajike, jonka takia kaivosalueelle tulee jättää iso saareke käsittelemätöntä aluetta. Seurauksena yritykselle aiheutuu miljoonatappiot.

Monimuotoisuuden turvaamisen lähtökohta tulisi olla Suomen olosuhteissa, että monimuotoisuus turvataan valituilla, monimuotoisuutta edustavilla alueilla. Suojelun on oltava riittävän tarkkarajaista ja suojelun vaikutus muuhun toimintaan tulee olla tunnistettavissa ja ennakoitavissa. Toimijoille ei saa aiheutua toiminnan sijoituspaikkoja valitessaan kohtuutonta ylimääräistä selvittämistaakkaa. Julkisen hallinnon on pyrittävä maakäytön ohjauksella etukäteen luomaan mahdollisia sijaintipaikkoja sekä talouskäytölle että suojelulle, jotta ristiriitatilanteita vältetään mahdollisuuksien mukaan.

Luonnoksessa suoalueita koskevat linjaukset on jätetty käsiteltäväksi erilliskysymyksenä. Hallitusohjelman mukaan soiden talouskäyttöä ohjataan jatkossa jo ojitetuille soille. Suomessa on runsaasti suoalaa. Se mahdollistaa turpeen hyväksikäytön energian raaka-aineena sekä muussa talouskäytössä. Sen yksi etu on kotimaisuus. Suomessa on lukuisia alueita ja kaupunkilämpövoimaloita, jotka ovat riippuvaisia turpeesta energialähteenä. Puu ei voi korvata turvetta kuin osittain ja ainoaksi muuksi vaihtoehdoksi jäisi hiili. Siksi turpeen talouskäyttö on turvattava. On edistettävä aluesuunnittelua niin, että turpeenottoalueiksi varataan alueita, missä turpeen otolla ei ole haitallisia ympäristövaikutuksia. Soiden mahdollinen lisäsuojelu on toteutettava tarkkarajaisesti niillä kohteilla, joilla on erityisiä luontoarvoja. Lisätaakkaa, lisäselvittämistä jne. ei tule kohdistaa niille alueille, jotka on varattu tai varataan talouskäyttöön.

Eräitä yksityiskohtaisia kommentteja

Tavoitteessa 3 halutaan poistaa monimuotoisuudelle haitalliset tuet ottaen huomioon taloudelliset olosuhteet. Kun taloudellisia kannustimia tarkastellaan ja mahdollisesti karsitaan, on samassa yhteydessä tarkasteltava Suomen kilpailukykyä yrityksille keskeisten tuotantopanosten osalta.

Tavoitteessa 6 ja erityisesti sen vaikutusten arvioinnissa mainitaan veden johtaminen kalateihin ja että se johtaa vähennyksiin energiatuotannossa. EK korostaa, että kalateiden rakentamisesta ja voimayhtiöiden velvoitteiden kohdentamisesta kalateiden ylläpitoon on sovittava yhtiöiden kanssa. Jos ja kun vedenjuoksutus on tulvan jälkeiseen kesäaikaan ajoittuvaa, ei juoksutuksen merkitys ole niin suuri kuin mitä veden juoksutus merkitsisi kylmänä kautena, jolloin tarvitaan paljon sähköjärjestelmän kannalta merkittävää säätöenergiaa. Kaikista mahdollisista toimista ja niiden korvauksista on sovittava yhteisymmärryksessä yritysten kanssa.

Tavoitteen 12 osalta vaikutusten arvioinnissa todetaan, että uhanalaisten lajien suojelun tehostamisella on vaikutuksia yksittäisten yritysten yritystoimintaan. Tässä viittaamme aikaisemmin mainittuun, että uhanalaisuuden määrittelyihin tarvittaisiin suurempaa kansallista joustoa.

Tämä voidaan toteuttaa tapauskohtaisin poikkeamispäätöksin tai mahdollisesti kehitettävän ekologisen kompensaation keinoin. Ainakaan olemassa olevalle jo sijoittuneelle toiminnalle uhanalaislajien suojelusta ei saisi olla merkittäviä vaikutuksia.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto
Infrastruktuuri
Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala