Kilpailukyky

Kilpailukyky

Kilpailukyvyllä tarkoitetaan yleensä kustannuskilpailukykyä, hintakilpailukykyä tai reaalista kilpailukykyä. Kustannuskilpailukyky kuvaa tuotannon sijaintimaan kustannuksia suhteessa kilpailijamaihin, hintakilpailukyky myyntihintoja suhteessa kilpailijoiden hintoihin ja reaalinen kilpailukyky sisältää mm. tuotteen tai palvelun laatuun liittyviä tekijöitä.

Suomen pitkän aikavälin kilpailukyvyn perusteet ovat yleisesti kunnossa toimivan infrastruktuurin ja hyvän koulutusjärjestelmän ansiosta.

Yksikkötyökustannukset kohosivat Suomessa vuoden 2008 jälkeen kilpailijamaita nopeammin. Suomen Pankki arvioi vuonna 2015 erilaisten mittareiden perusteella työkustannusten korjaustarpeeksi 10-15 %. Maltillinen palkkapolitiikka ja vuonna 2016 solmittu kilpailukykysopimus sekä talouskasvun elpyminen kohensivat kilpailuasemia suhteessa keskeisiin verrokkimaihin.

Viimeisten tilastojen mukaan kustannuskilpailukyky oli yksikkökustannuksilla mitattuna suhteessa kilpailijamaihin vuonna 2022 edelleen hieman heikompi kuin vuonna 2005. Euroopan komission ennusteen mukaan Suomen kilpailuasema olisi jälleen heikentynyt vuonna 2023.

Palkkojen tai yksikkötyökustannusten lisäksi kilpailukyvyn mittarina voi pitää teollisuuden työllisyyttä, vaihtotasetta tai viennin markkinaosuutta. Suomen viennin markkinaosuus laski jyrkästi finanssikriisin jälkeen, ja vuoden 2015 jälkeen se kohentui vain lievästi. Markkinaosuus oli jälleen laskussa 2021-2022.

Tuottavuus on kilpailukyvyn ja kasvun kannalta keskeinen tekijä, sillä talouskasvua voidaan saada lisää joko työn määrää lisäämällä tai työn tuottavuutta kasvattamalla. Tuottavuus kasvaa tehokkaampien toimintatapojen, suorituskykyisempien koneiden ja uusien tuotteiden avulla. Koko talouden tuottavuus kohentuu myös rakennemuutoksen myötä tuotannon siirryttäessä uusille, paremmin kannattaville aloille. Suomen talous on kokenut viime vuosikymmeninä voimakkaan rakennemuutoksen mm. Nokian matkapuhelintuotannossa, paperiteollisuudessa ja idänkaupassa.

Tuottavuus kohosi Suomessa merkittävästi vuoteen 2007 saakka, mutta tämän jälkeen tuottavuuskehitys oli usean vuoden ajan heikkoa. Vuosina 2012-2014 tuottavuuskehitys oli Suomessa koko EU:ta heikompia, ja sen jälkeenkin eroa kurottiin kiinni vain osin. Viime vuosina ero kilpailijamaihin on jälleen kasvanut. Suomen väestön vanheneminen ei paranna tilannetta. Tuottavuutta on mahdollista kohentaa satsaamalla koulutukseen sekä tutkimukseen ja kehittämiseen.

Suomi menestyi 2000-luvun alkupuolella hyvin erilaisissa kilpailukykytutkimuksissa. Näissä selvityksissä kansantalouden kilpailukyvyllä tarkoitetaan ns. reaalista kilpailukykyä eli arviota yleisestä yritysten toimintaympäristöstä ja houkuttelevuudesta investointikohteena. Kilpailukykyselvitykset ovat kuitenkin luonteeltaan taaksepäin katsovia, ja ne ovat osoittautuneet huonoiksi tulevan kehityksen ennakoijiksi.

IMD:n (International Institute for Management Development) tekemässä kilpailukykyvertailussa Suomi tippui vuonna 2010 kauas kärjestä. Viime vuosina sijaluku on jälleen kohentunut. Vuonna 2023 Suomi oli sijalla 11.