Kilpailukyky

Kilpailukyky

Kilpailukyvyllä tarkoitetaan yleensä kustannuskilpailukykyä, hintakilpailukykyä tai reaalista kilpailukykyä. Kustannuskilpailukyky kuvaa tuotannon sijaintimaan kustannuksia suhteessa kilpailijamaihin, hintakilpailukyky myyntihintoja suhteessa kilpailijoiden hintoihin ja reaalinen kilpailukyky sisältää mm. tuotteen tai palvelun laatuun liittyviä tekijöitä.

Suomen pitkän aikavälin kilpailukyvyn perusteet ovat yleisesti kunnossa toimivan infrastruktuurin ja hyvän koulutusjärjestelmän ansiosta.

Yksikkötyökustannukset kohosivat Suomessa vuoden 2008 jälkeen kilpailijamaita nopeammin. Suomen Pankki arvioi vuonna 2015 erilaisten mittareiden perusteella työkustannusten korjaustarpeeksi 10-15 %. Maltillinen palkkapolitiikka ja vuonna 2016 solmittu kilpailukykysopimus sekä talouskasvun elpyminen kohensivat kilpailuasemia suhteessa keskeisiin verrokkimaihin.

Viimeisten tilastojen mukaan kustannuskilpailukyky on yksikkökustannuksilla mitattuna heikentynyt jälleen suhteessa euroalueeseen. Vuonna 2023 Suomen vaihtosuhdekorjatut yksikkötyökustannukset nousivat selvästi ja myös 2024-2025 tietojen mukaan kustannustaso pysyy euroalueen keskiarvoa korkeampana.

Palkkojen tai yksikkötyökustannusten lisäksi kilpailukyvyn mittarina voi pitää teollisuuden työllisyyttä, vaihtotasetta tai viennin markkinaosuutta. Suomen viennin markkinaosuus laski jyrkästi finanssikriisin jälkeen, ja vuoden 2015 jälkeen se kohentui vain lievästi. Viime vuosina markkinaosuus on kääntynyt uudelleen laskuun, ja vuonna 2024 se putosi jälleen vuoden 2015 matalalle tasolle.

Tuottavuus on kilpailukyvyn ja kasvun kannalta keskeinen tekijä, sillä talouskasvua voidaan saada lisää joko työn määrää lisäämällä tai työn tuottavuutta kasvattamalla. Tuottavuus kasvaa tehokkaampien toimintatapojen, suorituskykyisempien koneiden ja uusien tuotteiden avulla. Koko talouden tuottavuus kohentuu myös rakennemuutoksen myötä tuotannon siirryttäessä uusille, paremmin kannattaville aloille. Suomen talous on kokenut viime vuosikymmeninä voimakkaan rakennemuutoksen muun muassa elektroniikkateollisuudessa, paperiteollisuudessa ja idänkaupassa.

Tuottavuus kohosi Suomessa merkittävästi vuoteen 2007 saakka, mutta tämän jälkeen tuottavuuskehitys oli usean vuoden ajan heikkoa. Vuosina 2012–2014 tuottavuuskehitys oli Suomessa koko EU:ta heikompia, ja sen jälkeenkin eroa kurottiin kiinni vain osin. Viime vuosina ero keskeisiin kilpailijamaihin on jälleen kasvanut: vuonna 2024 Suomen työn tuottavuus oli lähes samalla tasolla kuin vuonna 2005, kun taas esimerkiksi Ruotsissa tuottavuus oli kasvanut yli 11 prosenttia vastaavana aikana. Suomen väestön vanheneminen ei paranna tilannetta. Tuottavuutta on mahdollista kohentaa satsaamalla koulutukseen sekä tutkimukseen ja kehittämiseen.

Suomi menestyi 2000-luvun alkupuolella hyvin erilaisissa kilpailukykytutkimuksissa. Näissä selvityksissä kansantalouden kilpailukyvyllä tarkoitetaan ns. reaalista kilpailukykyä eli arviota yleisestä yritysten toimintaympäristöstä ja houkuttelevuudesta investointikohteena. Kilpailukykyselvitykset ovat kuitenkin luonteeltaan taaksepäin katsovia, ja ne ovat osoittautuneet huonoiksi tulevan kehityksen ennakoijiksi.

IMD:n (International Institute for Management Development) tekemässä kilpailukykyvertailussa Suomi tippui vuonna 2010 kauas kärjestä. Viime vuosina sijaluku on vaihdellut: se kohentui hetkellisesti vuoden 2022 kahdeksannelle sijalle, mutta on sen jälkeen jälleen laskenut. Vuonna 2024 Suomi oli sijalla 15 ja vuonna 2025 sijalla 14.