Markkinahäiriköt kuriin, hankintalakia valvottava
Hankintalain kokonaisuudistusta valmistellut työryhmä luovutti 13.5.2015 ehdotuksensa työ- ja elinkeinoministeri Lauri Ihalaiselle. Kansallisen sääntelyuudistuksen taustalla ovat hallitusohjelmakirjausten lisäksi viime vuoden huhtikuussa voimaan tulleet uudet EU:n julkisten hankintojen direktiivit.
Hankintalaki säilyisi jatkossakin pitkälti menettelysääntelynä puuttumatta siihen, mitä hankitaan. Samalla kiinnitetään kuitenkin lisääntyvää huomiota laatunäkökohtiin, harmaan talouden torjuntaan sekä työ-, sosiaali- ja ympäristölainsäädännöstä kumpuavien velvoitteiden noudattamiseen. Tarjousten vertailussa kannustetaan käyttämään säännöllisesti hinnan ohella laatukriteereitä, ja tarkastelemaan ostohinnan sijaan hankinnan koko elinkaaren aikaisia kustannuksia.
Sääntelyuudistus tarjoaa joitain konkreettisia helpotuksia pk-yritysten osallistumiseen julkisiin tarjouskilpailuihin. Samalla kuitenkin sääntely vastoin yksinkertaistamistavoitteita monimutkaistuu, ja moni pk-yritys on jatkossakin helposti sormi suussa yrittäessään vastata monimutkaistuviin tarjouspyyntöihin.
Hankintalaki ei saa suosia markkinahäiriköitä
Mietinnössä sallittaisiin viranomaisen hankkia tavaraa ja palveluita ilman kilpailuttamista omalta sidosyksiköltään. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kunnan ostoja omalta tytäryhtiöltään. Niin kauan kuin sidosyksikön myynti kohdistuu vain omistajaan, on kyse ainoastaan viranomaisen toiminnan organisoimisen tavasta. Mietinnössä kuitenkin sallittaisiin sidosyksikön myydä tavaraa ja palveluita omistajan ohella myös markkinoille, aina kymmeneen prosenttiin asti sidosyksikön liikevaihdosta. Tämä olisi omiaan vääristämään kilpailua vakavasti, sillä prosentit muuntuvat helposti sadoiksi tuhansiksi ja miljooniksi euroiksi. EK jättikin mietintöön eriävän mielipiteen.
– Jos viranomainen tekee tietoisen ratkaisun mennä markkinoille, niin kyllä silloin on alistuttava toimimaan markkinoiden pelisäännöillä. Siinä tilanteessa ei voi olla enää mitään kilpailulta suljettua kauppaa myöskään sidosyksikön ja omistajan välillä, sanoo työryhmässä mukana ollut EK:n asiantuntija Jukka Lehtonen.
Sääntelyn noudattamista valvottava
Mietinnön mukaan hankintasääntelyn noudattamista valvotaan jo riittävästi muun muassa kuntien omavalvontana. Nykyinen valvonta nojautuu lähes yksinomaan oikeussuojajärjestelmän varaan, mikä on ongelmallista. Räikeimpiinkin hankintayksiköiden rikkomuksiin puututaan vain, jos joku markkinatoimija haastaa viranomaisen markkinaoikeuteen. Yritykset eivät aina halua tai voi lähteä oikeudenkäyntiin. Sääntelyrikkomusten aiheuttamat vahingot maksaa viime kädessä veronmaksaja, joten puolueettomalle valvontaviranomaiselle olisi huutava tarve. EK:n mielestä Kilpailu- ja kuluttajavirasto olisi Ruotsin esimerkkiä seuraten luontevin valvoja.
– Sekä työnantaja- että työntekijäpuoli edellyttävät valvonnan tehostamista, ja valvontaa vastustavat lähinnä vain valvonnan kohteet, toteaa Lehtonen.
