Riitta Wärn bloggaa: ILO:n 108. kesäkonferenssi satavuotisjuhlien varjossa

19.06.2019

ILO:n perinteistä kesäkonferenssia Genevessä on juhlistanut samalla käynnissä olevat 100-vuotisjuhlallisuudet, joiden varjolla konferenssin yleisistunnossa on kuultu tavallista korkeatasoisempia maittensa edustajia. Tähän mennessä presidentti Macron, pääministerit May ja Medvedev sekä liittokansleri Merkel ovat pitäneet puheet, joissa kaikissa on korostettu ILO:n ja kansainvälisen yhteistyön merkitystä sekä työn tulevaisuutta mm. globalisaation ja teknisen kehityksen paineen alla.  

ILO eli kansainvälinen työjärjestö on YK:n alainen järjestö, joka lähinnä pyrkii parantamaan työoloja ja vaikuttamaan työsuojeluasioihin sekä vastustaa lapsityövoimaa ja pakkotyötä. Se on vanhempi kuin itse YK, perustettu vuonna 1919 Versaillesin rauhansopimusneuvottelujen yhteydessä ja liitetty YK:n yhteyteen toisen maailmansodan päättyessä. ILO:n toiminta perustuu kolmikantaan ja sen vuosittaiseen kesäkonferenssiin kokoontuu niin hallitusten kuin työnantajien ja palkansaajien edustajia.

Tämän vuotisen työkonferenssin listalla on vakioasioiden kuten budjetin ja jäsenmaiden sopimusrikkomusten lisäksi käsittelyssä väkivaltaa ja häirintää koskeva yleissopimusluonnos, jota käsiteltiin jo viime vuonnakin, sekä deklaraatio työn ja ILO:n tulevaisuudesta. Molempien viimeksi mainittujen asioiden käsittely on ollut valitettavan takkuista.

Työnantajia on sopimuksen osalta häirinnyt pitkälle menevät työnantajille esitetyt vastuut työpaikan ulkopuolelle menevistä asioista kuten kotiväkivalta, joita työnantajalla ei ole mitään mahdollisuutta valvoa. Sopimukseen liittyvästä suosituksesta on joidenkin Afrikan maiden hallitusten vaatimuksesta ja Suomen hallituksen sekä koko työntekijäryhmän kannattamana myös poistettu lista erityistä suojaa tarvitsevista ryhmistä kuten seksuaalivähemmistöt. Tämä on vastoin YK:n hyväksymiä perusoikeuksia ja syrjimättömyyden perusperiaatetta ja syvässä ristiriidassa työnantajien arvojen kanssa. Juhannusaatto on viimeinen kokouspäivä, joten nähtäväksi jää pääsemmekö kolmikannassa vielä viime metreillä yksimieliseen sopimukseen.

Komiteoiden kokoukset ovat muutenkin kiinnostavia, sillä Genevessä on edustettuna 185 maata, joilla kaikilla on puhe- ja äänestysoikeus, mikäli jäsenmaksu on maksettuna. Näitä oikeuksia myös erityisesti hallituksen edustajat vilkkaasti käyttävät. Kokoukset myös venyvät joka päivä myöhäiseen iltaan, jopa keskiyöhön, jotta kaikki halukkaat saavat äänensä kuuluviin. Vaikka välillä turhauttaa ja väsyttää, kun asioissa edetään niin hitaasti lukuisten puheenvuorojen vuoksi, niin olen kuitenkin ylpeä ja tyytyväinen siitä, että saan jälleen kerran olla osana tätä uskomattoman isoa koneistoa, jota edustukselliseksi demokratiaksi kutsutaan!

Hyvää juhannusta Genevestä!