Aukeaisiko työmarkkinasolmu numerottomilla sopimuksilla?

Tulevan syksyn työmarkkinatilannetta on kauhisteltu viime päivinä julkisuudessa. Syytä tähän onkin, sillä syksylle on kasautunut äärimmäisen hankala ongelmavyyhti. Kiihtynyt inflaatio aiheuttaa palkkapaineita kaikilla aloilla, mutta ennen kaikkea kuntasektorin auki oleva sopimustilanne uhkaa ajaa koko neuvottelujärjestelmän sekaisin.

Kuntasektorin kiistaa ratkaisemaan koottu sovittelulautakunta tarjosi ratkaisuksi monivuotiseen palkkaohjelmaan perustuvaa mallia, joka olisi toteutuessaan kriisiyttänyt myös yksityisen sektorin neuvottelut. Se olisi johtanut hankalasti pysäytettävään korotusautomaattiin, olisi voinut kaataa vientivetoisen neuvottelumallin ja viedä samalla Suomen yksityisen sektorin kilpailukyvyn ja työllistämisedellytykset. Lautakunnan ehdottamaa ratkaisutapaa ovat kritisoineet myös eräät palkansaajajärjestöjen edustajat.

Mikä sitten ratkaisuksi? On aivan ilmeistä, että eräissä julkisen sektorin ammattiryhmissä palkkataso ja työnkuvan kokonaisuus eivät ole tällä hetkellä kilpailukykyisiä ja työvoiman saatavuus on hankalaa. Voidaanko asialle ylipäänsä tehdä mitään, jos pidetään samalla kiinni vientivetoisesta palkkamallista, jossa palkankorotukset mitoitetaan kansantalouden kantokyvyn mukaisesti?

Kyllä vain. Yhden ratkaisun löydämme, kun käännämme katseen länsinaapuriin. Ruotsissa on neuvoteltu jo kolmisenkymmentä vuotta palkoista liittokohtaisesti vientivetoisella mallilla. Samalla Ruotsissa on jo pitkään kannettu huolta eräiden julkisen sektorin ammattiryhmien matalasta palkkauksesta ja työvoiman saatavuusongelmista – sekä opetusalalla että sote-palveluissa.

Ruotsin onnistunut ratkaisu julkisen sektorin palkkojen korjausliikkeeseen vientimallin sisällä on ollut numerottomien työehtosopimusten solmiminen. Mitä tällainen numeroton sopimus sitten oikein tarkoittaa? Yksinkertaisesti sitä, että sopimuksessa ei ole mitään määräyksiä palkankorotusten tasosta eikä edes minimipalkoista. Sovitaan ainoastaan siitä, että palkkatasosta ja korotuksista neuvotellaan paikallisesti tarkemmin, toki työrauhan vallitessa. Sopimusten sisällön ero tyypillisiin suomalaisiin sopimuksiin on melkoinen.

Numerottomia sopimuksia ovat Ruotsissa solmineet sekä hoitajat (linkki) että opettajat (linkki). Työnantajat – kunnat sekä Suomen tulevia hyvinvointialueita vastaavat maakäräjät – ovat neuvotelleet työehdoista tarkemmin paikallisesti yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa.

Numerottomiin sopimuksiin perustuva malli on mahdollistanut kilpailukykyisemmän palkkatason julkisen sektorin osaaville työntekijöille. Se on samalla mahdollistanut yksityisen sektorin neuvottelut tavalla, joka on pitänyt huolta Ruotsin kansantalouden iskukyvystä ja korkeasta työllisyydestä. Hyötyjiä ovat tässä olleet kaikki: työntekijät, työnantajat sekä Ruotsin julkinen talous.

Ruotsin esimerkki osoittaa, että vaikka Suomen työmarkkinasolmu saattaa olla vaikea, se ei ole sittenkään mahdoton avata.