Blogissa: TTIP – tie paratiisiin vai kadotukseen?

EU:n ja USA:n kauppaneuvottelut ovat ehtineet tuskin puoliväliin, kun niissä on saavutettu jo ainakin yksi onnistuminen: TTIP on nostanut kauppapolitiikan laajan kansalaiskeskustelun ytimeen. Tätä tarvitaan, sillä pelissä on paljon, kirjoittaa Saila Turtiainen uudessa Kanava-lehdessä.

Saila Turtiainen on seurannut TTIP-prosessia sekä EK:n kauppapolitiikka-tiimissä että Brysselin toimistossamme.

TTIP:n osalta keskustelu on käynyt niin kovilla kierroksilla, että siinä sorrutaan helposti liioitteluun. Vastustajat ovat väittäneet sen vaarantavan Euroopan ruokaturvaa, ympäristönsuojelua ja työelämänormeja tai jopa uhkaavan demokratiaamme. Aika vaikuttavaa yhdeltä vapaakauppasopimukselta, vai mitä?

Todellisuus on kuitenkin paljon tylsempi. Kun TTIP-sopimus aikanaan saadaan valmiiksi, sen voimaantuloa tuskin kovinkaan moni pystyy arjessaan havaitsemaan. Suomen lait ja EU:n direktiivit ovat jatkossakin omissa käsissämme

Isoimmat muutokset näkyvät epäsuorasti: vientiyrityksemme pääsevät helpommin tekemään kauppaa USA:n jättimarkkinoille. Vaikka TTIP ei ole mikään ihmepelastus EU:n talousongelmiin, sen hyödyt tulevat näkymään niin BKT-luvuissa, verotuloissa kuin työllisyydessäkin.

Todelliset taloudelliset vaikutukset riippuvat siitä, kuinka kunnianhimoisessa ja kattavassa muodossa TTIP-sopimus lopulta allekirjoitetaan. Kiinnostavaa vertailutietoa saamme kuitenkin aiemmista vapaakauppasopimuksista, joista esimerkkinä vuonna 2011 voimaan tullut EU:n ja Etelä-Korean välinen vapaakauppasopimus. Tilastojen mukaan Suomen vienti Etelä-Koreaan on kasvanut sopimuksen seurauksena peräti 31 %. Koko EU:n tasolla kasvua on ollut lähes 36 %. Toki mitalin kääntöpuolena on kilpailun koveneminen, mikä parhaimmillaan kirittää suomalaiset maailman kärkeen yhä useammalla alalla.

Viime aikoina on puhuttu paljon ylisääntelystä niin Suomen kuin EU:n tasolla: yritystemme voimavaroja tuhlaantuu raskaaseen byrokratiaan, kun niiden pitäisi voida panostaa yritystoiminnan laajentamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen. USA:n kauppaa käyvien vientiyritysten täytyy noudattaa eurooppalaisten lakien ja määräyksien ohella myös rinnakkaisia, amerikkalaisia vaatimuksia. TTIP:in päätavoitteita onkin keventää tätä taakkaa, ei sääntelyn tasoa laskemalla, vaan lisäämällä sääntelyn avoimuutta ja viranomaisten välistä yhteistyötä.

Huolet siitä että TTIP:n myötä Eurooppaan alkaisi virrata geenimuunneltuja elintarvikkeita tai hormonilihaa, on saanut paljon palstatilaa. Pelko on aiheeton: Euroopan komissio on johdonmukaisesti korostanut, EU ei tule tähän koskaan suostumaan TTIP:ssä. Tämän tietää hyvin myös USA, vaikka se neuvottelutaktisista syistä pitääkin aihetta esillä.

Isojen päätösten äärellä on tärkeää sekä tarttua mahdollisuuksiin että tunnistaa riskit. TTIP:iin liittyvistä riskeistä suurin on se, että neuvottelut jumittuisivat paikoilleen tai muutoin epäonnistuisivat. Näin myös Suomi menettäisi elintärkeän mahdollisuuden kasvattaa vientiä ja olla myös mukana edistämässä modernin ja kestävän kaupankäynnin pelisääntöjä.

Kirjoitus on julkaistu 29.5. ilmestyneessä Kanava-lehdessä.