ILOblogi: Epävirallisen talouden virallistamisesta ILO-suositus

Kansainvälisessä työkonferenssissa hyväksyttiin tänään suositus, joka koskee siirtymistä epävirallisesta taloudesta viralliseen talouteen (Recommendation concerning the transition from the informal economy to the formal economy).

Suositus tarjoaa jäsenvaltioiden käyttöön erilaisia keinoja, joilla talouden virallistamista voidaan edistää. Näistä keinoista jäsenvaltiot voivat valita kansallisiin järjestelmiinsä parhaiten sopivat keinot.

Suosituksen taustalla on vakavia tosiasioita: joissakin kehittyvissä maissa valtaosa työpaikoista on harmaan talouden piirissä. Työolot ovat yleensä kehnot ja valtiot kärsivät verotulojen menetyksiä. Harmaan talouden torjuminen on luonnollisesti kaikkien kolmikannan osapuolten edun mukaista. Aihe otettiinkin käsittelyyn työnantajapuolen ehdotuksesta.

Työnantajapuoli on painottanut aihetta käsiteltäessä, että keskeistä on luoda sellainen toimintaympäristö, joka kannustaa siirtymään pois harmaasta taloudesta. Myös valvonta on tärkeää; laiton toiminta sekä lakisääteisten velvoitteiden kiertäminen ei saa olla koskaan kannattavaa.

Kyse on suosituksesta, joten se ei varsinaisesti ole jäsenvaltioita sitova, eivätkä jäsenvaltiot ratifioi sitä.

Aihetta käsiteltiin jo viime vuoden konferenssissa, ja työ saatiin päätökseen tänä vuonna. Viime vuonna kiistanalaiset kohdat jätettiin hakasulkeisiin. Konferenssien välissä työnantaja- ja työntekijäpuoli neuvottelivat ja saivat aikaan kompromissimuotoiluja kiistakohtiin. Kiistaa oli etenkin alihankintaketjujen ja vähimmäispalkan mainitsemisesta suosituksessa.

Kompromissien tekeminen kuuluu kolmikantaneuvotteluihin, ja vaikeistakin kohdista päästiin yksimielisyyteen. Alihankintaketjut mainitaan suosituksessa, mutta varsinaisesti ne tulevat esille omana aiheenaan ensi vuonna. Suosituksen käsittelyn yhteydessä ei ollut edes tilaisuutta ottaa sisällöllisesti kantaa tähän laajaan ja monimutkaiseen aiheeseen.

Mika Kärkkäinen ja Minna Etu-Seppälä EK:sta, Tuomas Telkkä PALTAsta ja Suvi Lahti-Leeve MaRasta kirjoittavat ILOblogia Geneven työkokouksesta.

Toisena kiistakysymyksenä oli työntekijäpuolen ehdotus sisällyttää suositukseen muotoilu, jossa olisi mainittu käsite ”minimum living wage”, toimeentulon turvaava vähimmäispalkka. Työnantajapuolen mielestä suosituksessa tuli lähteä liikkeelle perusasioista, yksinkertaisista työkaluista, joita etenkin kehittyvissä maissa on helppo soveltaa. Työntekijäpuolen ehdotus tähtäsi siis työnantajien mielestä liian korkealle.

Lopulta vähimmäispalkka-asiassa päästiin sovintoon lainaamalla tekstiä ILOn vähimmäispalkkasopimuksesta. Suomi ja muut Pohjoismaat eivät ole ratifioineet kyseistä sopimusta, koska meillä ei ole lakisääteistä minimipalkkaa, vaan palkat määritetään alakohtaisesti työehtosopimuksilla. ILOn nyt valmistunut suositus ei tietenkään tarkoita, että pohjoismainen sopimusmalli romuttuisi.

Kun kiistakysymystä vähimmäispalkasta käsiteltiin työnantajaryhmässä, Suomi ja muut Pohjoismaat pitivät esillä omaa malliaan. Pohjoismaiseen malliin kiinnitettiin huomiota myös tänään täysistunnossa, jossa suositus hyväksyttiin. Tähän oli tilaisuus, koska EK:n edustajalle lankesi kunnia esittää täysistunnossa puheenvuoro useiden Euroopan valtioiden työnantajien puolesta. Puheenvuoro sisälsi näiden valtioiden työnantajien näkemykset suosituksesta, erityisesti sen kiistanalaisista kohdista.
Lue aiemmaat Ilo-bloggaukset