EU asettaa säännöt myös Elon Muskille
Julkisuuteen annettujen tietojen mukaan Twitterin hallitus on hyväksynyt Elon Muskin ostotarjouksen. Muskin mukaan Twitterin tulisi olla digitaalinen tori, jossa jokaisen sananvapaus on turvattu. Hän haluaa avata yrityksen algoritmeja ja lisätä näin luottamusta sekä läpinäkyvyyttä. Myös bottitilit tulisi kuulemma torjua.
Moni on pitänyt Muskin lausuntoja kiinnostavina, jopa vallankumouksellisina. Oma kohtaloni kuitenkin on seurata työkseni EU:n alustoja ja digitaalisia palveluita koskevaa lainsäädäntöä. Sitä todella piisaa. Tulevan lainsäädännön valossa Muskin lausunnot eivät ole yhtä radikaaleja tai mielenkiintoisia, vaan osin vain kuvaus uudesta sääntelystä, jota Twitter omistajasta riippumatta joutuu jatkossa noudattamaan, mikäli se aikoo Euroopan markkinoilla toimia.
Uusia sääntöjä suurille alustayrityksille asetetaan erityisesti digimarkkinasäädöksessä (DMA) ja digipalvelusäädöksessä (DSA). Molemmat lainsäädännöt on Brysselissä nyt neuvoteltu valmiiksi, mutta niitä ei ole vielä virallisesti hyväksytty. Kyse on kuitenkin enää muodollisuudesta. DSA:n osalta neuvottelut päättyivät vasta perjantaina, joten tarkkaa tekstiä ei myöskään ole saatavilla, mutta tiedotteista ja eri instituutioiden neuvottelukantojen perusteella voidaan tehdä valistuneita arvioita.
Lainsäädännöissä tiukimmat vaatimukset asetetaan juuri digijäteille, joista käytetään termejä portinvartijayritys ja erittäin suuri verkkoalusta. Twitter on kokoluokaltaan ja käyttäjämäärältä niin suuri, että se tippuu ainakin DSA:n tiukimpien vaatimusten luokkaan. Musk ei siis myöskään Twitterin omistajana voi vapaasti päättää, miten yritys toimii ja mitä tietoja se antaa, vaan myös lainsäädännössä Twitteriä kohdellaan jatkossa Muskin kuvaamana ”digitaalisina toreina”. Sama pätee myös muihin suurin some-alustoihin, kuten Facebookiin ja TikTokiin, mutta käytän nyt Twitteriä ajankohtaisena esimerkkinä.
Yritysten tulee muun muassa tarjota käyttäjille, joiden luomaa sisältöä poistetaan alustalta, mahdollisuus haastaa päätökset erityisessä valitus- ja riidanratkaisumenettelyssä. Poistopäätösten pitää ylipäätään perustua tasapuolisiin kriteereihin ja alustojen tulee reagoida ripeästi niiden tietoon tulevaan laittomaan sisältöön. Suurten alustayritysten on kerrottava käyttäjille, miten niiden suosittelujärjestelmät toimivat sekä tarjottava myös vaihtoehto, joka ei perustu käyttäjän profilointiin. Vielä tarkempia tietoja algoritmien toiminnasta on annettava viranomaisille ja tutkijoille, jotta niiden vaikutuksia voidaan valvoa ja tutkia. Sisällön moderoinnista ja siihen käytetyistä resursseista sekä teknologioista tulee raportoida vuosittain. Mainonnan kohdentamista alaikäisille sekä esimerkiksi uskonnon, seksuaalisuuden tai etnisen taustan perusteella rajoitetaan merkittävästi.
Listaa uusista velvoitteista voisi jatkaa vielä ainakin parin sivun verran. Näiden lisäksi yrityksen tulee noudattaa mm. henkilötietojen suojaa (GDPR) ja kuluttajansuojaa koskevia EU-säädöksiä, joista varsinkin jälkimmäisiä kiristetään tasaista tahtia ja ensimmäisen tulkinta sekä valvonta jatkuvasti täsmentyvät. Jos lainsäädäntöä ei noudata, yritykset voivat joutua merkittävien hallinnollisten sanktioiden kohteeksi sekä korvausvastuuseen suhteessa käyttäjiinsä.
Avainkysymys on se, ymmärtävätkö yritykset uudet velvoitteensa ja haluavatko kuluttajat käyttää uusia oikeuksiaan.
EU kulkee alustatalouden sääntelyssä globaalisti eturintamassa ja nähtäväksi jää, seuraavatko muut suuret markkina-alueet perässä. Merkitystä voi olla myös niin sanotulla Bryssel-efektillä, jossa globaalisti toimivat yritykset noudattavat EU-lainsäädäntöä kaikessa toiminnassaan, koska se yksinkertaisesti on niille kätevämpää tai muusta syystä liiketaloudellisesti mielekästä. Oma relevantti kysymyksensä on myös se, mentiinkö joissain säädöksissä liian pitkälle ja tarjoaako sääntely yrityksille riittävän oikeusvarmuuden. Samoin voi pohtia, olisiko joissain vaatimuksissa tullut mennä jopa pidemmälle. Avainkysymys on myös se, ymmärtävätkö yritykset uudet velvoitteensa ja haluavatko kuluttajat käyttää uusia oikeuksiaan.
Verkkoalustoilla käytävässä kansalaiskeskustelussa ei siis ainakaan Euroopassa ole kyse Twitteristä, Elon Muskista tai muistakaan yksittäisistä henkilöistä, vaan yritysten valtaa rajataan jo nykyisin ja erityisesti tulevaisuudessa yhä tarkemmin lainsäädännöllä. Tietty määrä sääntelyä on tarpeen, mutta yksityiskohdissa on oltava tarkkoina: ylisääntelyyn ei ole varaa ja uuden lainsäännön on tuettava innovaatioita ja kilpailukykyä.