EU ja Eurooppa-neuvosto kriisistä uudenlaiseen ”normaalitilaan”

Kesäkuun lopussa pidetty Eurooppa-neuvoston kokous ei saanut aikaan suuria otsikoita. Tämä on tuttua edellisistä, matalanprofiilin kokouksista. EU-maiden päättäjien asettama tavoite talous- ja rahaliiton saattamisesta valmiiksi ei ole edennyt erittäin kunnianhimoisten ‒ ja nyt voidaan todeta, että myös epärealististen ‒ suunnitelmien mukaan.

Tilanne on hyvin toisenlainen kuin akuutin eurokriisin aikaan vuosina 2010‒2012, jolloin EU-maiden johtajien kokouksia seurattiin herkeämättä: Miten euron ja koko yhteisen EU-projektin käy? Kokouksessa toisensa jälkeen etsittiin kuumeisesti ratkaisuja käsillä oleviin isoimpiin ongelmiin. Ratkaisuja myös löydettiin, vaikkei aina toivotulla nopeudella ja vaikkeivät ne jälkikäteen ajatellen olleet aina parhaita mahdollisia ratkaisuja. Tärkeintä oli kuitenkin se, että päätöksiä saatiin tehtyä.

Onko nyt siis palattu tilanteeseen, joka vallitsi ennen eurokriisin puhkeamista? Brysseliläisen ajatuspajan European Policy Centerin Janis A. Emmanouilidis on kirjoittanut asiasta mielenkiintoisen analyysin. Hän mukaansa on siirrytty kriisistä uudenlaiseen ”normaalitilaan”, joka poikkeaa alkuvuotta 2010 edeltäneestä ajasta.

Emmanouilidiksen mukaan seuraavat viisi näkökulmaa ovat tyypillisiä uudenlaiselle normaalitilalle:

1) Euroopan johtajien vaikeampaa löytää konsensusta

Eurooppa-neuvosto joutuu vielä pitkään selvittämään kriisin jälkiä. Euroopan taloustilanne ei näytä lupaavalta ja työttömyysluvut ovat selvästi korkeammalla tasolla kuin ennen kriisiä. EU-vastaisuus on kasvanut ja EU-skeptisten puolueiden kannatus noussut. Tämä johtaa myös ”perinteisten” puolueiden entistä kriittisempiin EU-kantoihin. Näiden tekijöiden vuoksi Eurooppa-neuvostolla tulee todennäköisesti olemaan nykyistä haastavampaa saavuttaa yhteisymmärrystä merkittävistä poliittisista kysymyksistä.

2) Jäsenmailla ja valtioiden päämiehillä vähän halukkuutta tehdä rohkeita EU-tason päätöksiä

Akuutin kriisin hellitettyä päämiehet ovat siirtyneet isojen päätösten tekemisestä odottavaan ja reaktiiviseen toimintatapaan. Näköpiirissä voi olla liiallista tyytyväisyyttä nykytilanteeseen, jos kriisinuhka ja markkinapaine vähenevät.

3) EU-instituutioiden valtabalanssi: Eurooppa-neuvosto ja sen puheenjohtaja laskussa, komissio ja sen puheenjohtaja nousussa

Eurooppa-neuvoston ja sen puheenjohtajan rooli tulee heikkenemään, koska akuutin kriisin poistuttua ainakin toistaiseksi katse kääntyy pois jäsenmaiden ylimmistä johtajista. Onkin mahdollista, että Euroopan komission ja sen puheenjohtajan merkitys tulee kasvamaan samalla kun komission asema vahvistuu niiden harjoittaman talouskoordinaation kautta. Tätä suuntausta tukee myös se, että komission seuraavan puheenjohtajan valinnassa otetaan huomioon ensi vuoden europarlamenttivaalien lopputulos. Komission puheenjohtajalla tulee siis olemaan vahvempi linkki Euroopan parlamenttiin.

4) Saksasta tullut EU:n uusi syntipukki

Eurooppa-neuvoston pitää tulla toimeen yhden jäsenmaan, Saksan, hallitsevan aseman kanssa. Tämä voi luoda jännitteitä EU:n sisällä. Joissakin EU-maissa on laajalle levinnyt käsitys siitä, että Saksan hallitus määrää tiukkoja taloudenpidon toimia ja rakenteellisia uudistuksia niihin maihin, jotka kärsivät jo muutenkin eniten talouskriisin seurauksena. Todellisuudessa EU-tason päätöksenteon realiteetit ovat näitä näkemyksiä selvästi monimutkaisempia.

5) Syvä juopa euro-maiden ja muiden EU-maiden välillä epätodennäköinen

Eurokriisi on osoittanut, että yhteistyötä pitää tiivistää euroalueen sisällä. Keskeiset maat euroalueen sisällä kuten Saksa tai sen ulkopuolella Puola näyttävät tekevän kaikkensa, ettei euromaiden ja muiden EU-maiden välille muodostu kaksikerroksista Eurooppaa. Merkittävä jako näiden maiden välillä näyttää epätodennäköiseltä.

**********************

Monista analyysissa esitetyistä näkemyksistä on helppo olla samaa mieltä. Se, millaiseksi EU:n poliittinen ilmapiiri muodostuu, on kuitenkin monien osien summa. Voi esimerkiksi hyvin olla, että komission seuraavan puheenjohtajan uudenlainen valintaprosessi vahvistaa pikemminkin parlamentin kuin komission puheenjohtajan valtaa.

Emmanouilidis tuo analyysissään esille pettymystä siitä, etteivät EU ja sen jäsenet ole pystyneet lunastamaan EMU:n kehittämiseen liittyviä lupauksia. Paljon on kuitenkin saatu aikaan. Talouskoordinaatiota on vahvistettu ja tiukka talouskuri on lähtökohtaisesti suomalaisen elinkeinoelämän ja Suomen etu. Pankkiunionin luominen on käynnistetty, vaikka sen eri osien loppuunsaattaminen onkin mittava prosessi ja vaatii huolellisen valmistelun. Totta on sekin, että matkan varrella luvattiin vielä paljon radikaalimpia muutoksia.

On kuitenkin hyvä miettiä huolellisesti, mihin suuntaan EU:ta on syytä viedä ja mitä päätöksiä se edellyttää EU-tasolla. Jäsenmaissa monet kiireelliset rakenneuudistukset odottavat toteutusta. Liialliseen odotteluun ja itsetyytyväisyyteen ei missään nimessä ole aikaa, ettei uudenlainen normaalitila muutu heti takaisin kriisiksi.

Janis A. Emmanouilidiksen analyysi Eurooppa-neuvoston kesäkuun kokouksesta:
http://www.epc.eu/documents/uploads/pub_3627_psa_-_1_july_2013.pdf