Hannu Ylänen bloggaa: Sopimus nimeltä hallitusohjelma – miten sen selkeyden ja konkreettisuuden kanssa kävikään?

Aiemmin keväällä, kun hallitusohjelmaa oltiin valmistelemassa, kirjoitin blogissani hallitusohjelman kirjausten konkreettisuuden ja selkeyden tärkeydestä ja käsittelin aihetta sopimuksen elementtien näkökulmasta. Nyt tarkastelen lyhyesti, miten hallitusohjelman kirjauksissa onnistuttiin kirjausten selkeyden ja ymmärrettävyyden kannalta.

Hallitusohjelmahan kasattiin varsin rivakasti ja kuuluisiin ilmiöpöytiin tuotiin monia asioita, usein aivan viime tingassa ja eri tavoitteita runnottiin osaksi hallitusohjelmaa, kirjausten sisältöjä loppuun asti miettimättä. Näin ei voitu kirjausten tulkinnanvaraisuutta välttää – taaskaan.

Lisäksi hallitusohjelmassa on selkeästi yli toistasataa mainintaa erilaisten selvitysten ja arviointien tekemisestä, mutta usein ei mitään tarkempaa mainintaa selvitysten tekemisen ajankohdasta, saati sitten tekijöistäkään. Kirjausten epäselvyyden takia on jo esiintynyt haasteita ministeriötasolla monien tavoitteiden implementoimisesta käytännön tasolle, eli että mitä pitäisi ihan oikeasti tehdä?

Ohessa muutamia esimerkkejä hankalista kirjauksista. Niissä korostuu vahvasti nyt yritykset ja kuluttajapolitiikka, koska olen haastatellut tätä blogia varten kollegoitani EK:n yrityslainsäädäntöryhmästä – kiitokset Sannille, Suville ja Mikalle hyvistä esimerkeistä.

Eräs kirjaus koskee kilpailuneutraliteettia. Kirjauksen mukaan tulisi selvittää kuntalain säännöksiä kilpailuneutraliteetista kunnan toteuttamassa elinkeinopolitiikassa kohtuullisuuden takaamiseksi kuntien näkökulmasta. Mitä tällä kirjauksella on tarkoitus oikeasti selvittää, mitä tarkoitetaan ”kohtuullisuudella”?  Ja miksi koetaan tarpeelliseksi taata kilpailuneutraliteettisäännösten ”kohtuullisuus” nimenomaan kuntien näkökulmasta? Eikö kuntien tulisi liiketoiminnan sijasta keskittyä mieluummin hoitamaan ydintehtäviään? Toimivat ja elinvoimaiset markkinat edellyttävät, että lähtökohdat kaikille toimijoille ovat yhtäläiset, eikä kilpailluilla markkinoilla toimivia julkisyhteisöjä suosita.  Kilpailuneutraliteettisäännösten toimivuutta ja kohtuullisuutta tulisikin tarkastella markkinoilla toimivien yritysten, ei kuntien, ”kohtuullisuuden näkökulmasta”.

Toinen hallitusohjelmakirjaus koskee tietoperusteisen kuluttajapolitiikan edistämistä tukemalla liiketoiminnallista kuluttajatiedon saatavuutta vahvistamalla kansalaisjärjestöjen rahoitusta. Kirjaus on kuitenkin melkoinen mysteeri. Mikä kansalaisjärjestö ylipäätään tuottaa liiketoiminnallista dataa, ja miksi raha korvamerkittäisiin niille? Ja jos ylipäätään tuotetaan verovaroin kuluttajadataa, sen tuottamisen tulisi antaa sopivimmalle taholle, reilun markkinaehtoisen kilpailutuksen kautta. Miten dataa ollaan tuottamassa, ajatellaanko tässä kuluttajapaneelia vai avataanko kauppojen ulosmyyntitiedot julkisuuteen? Vastauksilla saattaa olla suuria merkityksiä esimerkiksi liikesalaisuuksien suojan kannalta, mutta käytännössä kirjaus on epämääräinen.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että kotirauhan ja julkisrauhan rikkomisen soveltuvuutta yritystoimintaan, elinkeinonharjoittajiin ja tuotantotiloihin kohdistuvaan häirintään selvitetään ja tarvittaessa tarkennetaan. Kotirauhaa ja julkisrauhaa koskevat pykälät ovat nykyisin varsin selkeitä ja niiden soveltaminen on vakiintunutta. Kirjattu tavoite on varmasti tervetullut ja kannatettava, mutta vain rikoslain pykäliä tarkentamalla ja selvittämällä se tuskin voisi toteutua – tarvitaan uutta laadukasta sääntelyä. Sen olisi voinut sanoa vallan mainiosti myös suoraan, sillä kirjauksessa lienee kyse laajasti kannatetun yrityksiä ja niiden henkilöstöä suojaavan yrityslähestymiskiellon säätämisestä.

Nämä kolme esimerkkiä edustavat kovin rajattua otosta hallitusohjelmaan kirjatuista tavoitteista. Tavoitteita ja epäselviä kirjauksia on hallitusohjelmassa luonnollisesti monin verroin enemmän. Toivotan tsemppiä ministeriöiden virkamiehille ja lukuisille uusille erityisavustajille – josko erityisavustajat voisivat osaltaan auttaa hallitusohjelman kryptisyyden murtamisessa ja tavoitteiden konkretisoimisessa. Vaikka taitaa tosin olla, että ihan näin suureen urakaan heidänkään resurssinsa eivät taida riittää. Kaikkien työtaakan helpottamiseksi olisi varmasti hyödyllistä arvioida, voitaisiinko joistain selvityksistä luopua tarpeettomina tai esimerkiksi yhdistellä joitain selvityksiä keskenään.