Ilari Kallio bloggaa: Palveleeko Suomen EU-puheenjohtajuus palvelumarkkinoita?

Yksi Suomen EU-puheenjohtajuuskauden tavoitteista on sisämarkkinoiden edistämiseen tähtäävän strategian luominen. Suomi aikoo keskittyä erityisesti digitaalisiin palveluihin ja esteiden purkamiseen palveluiden ja työntekijöiden liikkuvuuden tieltä. Rima on korkealla, mutta niin sen tulee ollakin.

Suomen kolmannen EU-puheenjohtajuuskauden ohjelma julkaistiin keskiviikkona 25.6. Brysselin suunnasta katsottuna pyrkimykset ovat kiitettävän kunnianhimoisia. Vaikka niiden toteuttaminen voi monelta osin osoittautua haasteelliseksi, parempi yrittää kuin tyytyä nykymenoon.

Ohjelmassa todetaan, että EU tarvitsee muun muassa pitkän tähtäimen strategian toimivien sisämarkkinoiden edistämiseksi, ja varsinkin palvelukaupan merkitystä korostetaan.

Komission mukaan palvelujen osuus on kaksi kolmasosaa EU:n taloudesta, ja 90 prosenttia uusista työpaikoista syntyy palvelualoilla. Silti palvelumarkkinoiden avaaminen on ainakin tähän asti ollut yhtä vaikeaa kuin käyriä kurkkuja ja palvikinkkuja koskevien EU-myyttien oikominen.

Merkittävä osa jäsenvaltioista, etenkin suurista, on päätynyt jarruttamaan palveluiden liikkuvuutta tai ei ainakaan edistä sitä omaehtoisesti. Tästä on useita esimerkkejä viime vuosilta.

Esimerkki 1: Komission palvelupaketista vain kolmannes toteutui. Rakennusalalle ja yrityspalveluille tarkoitettu eurooppalainen palvelukortti oli huonosti suunniteltu ja kaatui siksi. Direktiivi ilmoitusmenettelystä, jota jäsenmaat noudattavat säätäessään kansallisia lakeja, on jumissa neuvostossa. Syynä on se, että Saksa ja Ranska etunenässä ajavat direktiiviin muutoksia, jotka vesittäisivät myös nykyisen palveludirektiivin vaatimuksia. Tämä ei komissiolle käy. Vain sinänsä tarpeellinen direktiivi suhteellisuusarvioinnista hyväksyttiin.

Esimerkki 2: Muut kuin digitaaliset palvelut eivät liiku, jos ihmiset eivät liiku. Päättyneellä parlamenttikaudella hyväksytyt muutokset lähetettyjen työntekijöiden direktiiviin tekevät työntekijöiden lähettämisestä nykyistä monimutkaisempaa. Samaan aikaan Ranska ja Itävalta ovat alkaneet tulkita sosiaaliturvan koordinaatioasetuksen vaatimuksia lähetettyjen työntekijöiden osalta asetuksen hengen vastaisesti. EU:n ulkopuolelta tulevien ammattilaisten työluvan uudistus on ollut käynnissä kolme vuotta. Vaikka ehdotukseen sisältyi valuvikoja, sen käsittelyn hitaus on yllättänyt.

Esimerkki 3: Puutteisiin voimassa olevan EU-lainsäädännön täytäntöönpanossa voidaan tarttua rikkomusmenettelyssä, jossa työkaluina ovat virallinen ilmoitus, perusteltu lausunto ja haaste Unionin tuomioistuimeen. Tammikuussa komissio lähetti virallisen ilmoituksen 27 jäsenmaalle, koska ne eivät täyttäneet ammattipätevyysdirektiivin vaatimuksia. Maaliskuussa samasta syystä lähti perusteltu lausunto 24 jäsenmaalle. Kesäkuussa kaikki – korostan kaikki – 28 jäsenvaltiota sai ilmoituksen, jossa niitä pyydettiin parantamaan palveludirektiivin ja ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin edellyttämien keskitettyjen asiointipisteiden toimintaa.

Jos kaiken tämän keskellä Suomi onnistuu parantamaan digitaalisten palveluiden markkinoita, poistamaan esteitä rajat ylittävien palveluiden ja työntekijöiden liikkuvuudelta, ja edistämään huippuosaajien rekrytointia kolmansista maista, on saavutus huomattava.

Nykyisin EU:n palvelumarkkinat jäävät kauas potentiaalistaan eikä poliittisesti yksinkertaisia ratkaisuja markkinoiden avaamiseen ole. Suomen kannalta onnistumiseksi voitaneen siis lukea jo se, jos kaikki jäsenmaat jakavat yhteisen tahtotilan puheenjohtajuuskauden päättyessä.