Kannettu vesi ei kaivossa pysy – kehityspolitiikan suunnanmuutos

Satu Vasamo-Koskinen, EK

Viime päivinä on vilkkaasti keskustelu Suomen kehityspolitiikan toteuttamisesta. Keskustelu on kyllä oikeutettua, pyöriihän kehitysyhteistyömäärärahoissa vuosittain yli miljardin euron potti. Joskus tuntuukin, että kehitysyhteistyömäärärahat ovat kuin kansallisaarre – katsoa saa, mutta ei koskea.

Tulevan kannalta olisi hyödyllistä katsoa onnistumisia, hyviä tuloksia ja korostaa niille rakentamista: panostaa sellaiseen yhteistyöhön, jolla saadaan aikaan konkreettisia tuloksia kestävällä tavalla.

Aivan liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että talouskasvu luo parhaimmat edellytykset kestävän kehityksen rakentamiselle sekä köyhyyden vähentämiselle. Yksityinen sektori puolestaan on talouskasvun keskeisin lähde. Näiden kahden, kehitystavoitteiden ja yksityisen sektorin, yhdistäminen ei siis ole kummankaan häviö, vaan molempien voitto, win-win.

Miten yksityinen sektori sitten saadaan paremmin kytkettyä mukaan kehityspolitiikkaan? Ensimmäinen ja ratkaiseva toimenpide on asenneilmapiirin muutos. Asenteet ovat muuttuneet kehitysyhteistyön kohdemaissa. Haasteiden ratkaisemiseen toivotaan yhä useammin yritysyhteistyötä, innovaatioita ja investointeja perinteisen kehitysavun sijaan. Asenteet sen sijaan ovat muuttuneet huomattavasti hitaammin ns. avunantajamaissa, Suomi mukaan lukien.

Suomalaisilla yrityksillä on paljon arvokasta osaamista, jota kehitysmaissa tarvitaan ja myös kasvavaa kiinnostusta kehitysmaihin. Kun suomalainen yksityinen sektori halutaan aidosti kytkeä mukaan kehityspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen, on katseet silloin suunnattava alueille, joilla suomalaisilla yrityksillä on todellisia toimintamahdollisuuksia. Yrityksillä kun on vain yhdenlaista liiketoimintaa eikä erikseen kehitysmaaliiketoimintaa.

Asennemuutoksen ja liiketoiminnan mahdollistavan toimintaympäristön lisäksi yritykset tarvitsevat riskin jakamista eli kehitysrahoitusinstrumentteja. Koska yritykset kilpailevat maailmalla toisiaan vastaan, myös kehitysyhteistyöprojekteissa, on tärkeintä nostaa yksityisen sektorin kehitysrahoitusinstrumenttien kattavuus ja volyymi vähintään samalle tasolle kuin kilpailijamaillamme. On myös uskallettava kuulla yritysten viesti, jonka mukaan kauppapoliittiset, kehityspoliittiset sekä avunantajamaiden teolliset intressit kulkevat maailmalla tänä päivänä vahvasti käsi kädessä.

Kehitysyhteistyömäärärahojen allokointi on pysynyt perinteisesti tiukasti ulkoministeriön hallussa. Synergiaa toisi kuitenkin kehitysmaaliiketoiminnan nivoutuminen vahvemmin osaksi Team Finland ‐toimintaa sekä eri sektoriministeriöiden asiantuntemuksen vahvempi hyödyntämien. Tulisi jopa harkita kehitysyhteistyömäärärahojen jakoa eri ministeriöiden välillä.

Yrityksiä avoimesti kuuntelemalla saadaan osuvia vinkkejä miten asiat tulisi parhaiten ja tehokkaimmin tehdä. Monissa maissa yritykset ovatkin huomattavasti tiiviimmin mukana kehitysyhteistyön toteuttamisessa. Kehitystavoitteiden saavuttamisen ohessa yritykset ovat luoneet kontakteja sekä saaneet tarvittavia referenssejä, jotka puolestaan ovat siivittäneet uusia kauppoja ja vienyt yhteistyötä kohti kaupallista kumppanuutta. Se kuitenkin lienee monen hyväksymä tavoite: apuriippuvuuden vähentäminen ja kaupallisen yhteistyön vahvistaminen.

Satu Vasamo-Koskinen
asiantuntija
Elinkeinoelämän keskusliitto EK