Kati Ruohomäki: EK puolustaa päästökauppaa kuumentuneessa keskustelussa

EU:n ilmastotoimien pitkäaikainen kulmakivi, päästökauppa, on kohdannut Brysselissä ennennäkemätöntä kritiikkiä. Päästökauppa hiertää eritoten maita, joiden energiasiirtymä ei ole vielä edennyt Pohjoismaiden tasolle. Suomen etua ajaisi se, että päästökauppaa kehitettäisiin eteenpäin.

Viime vuoden lopulla EU:ssa saatiin vaivoin sovittua 90 prosentin ilmastotavoite vuodelle 2040. Sen jälkeen huomio on siirtynyt ilmastotavoitteen toimeenpanoon eli päästökaupan uudistamiseen kaudelle 2031–2040. Päästökaupassa (ETS1) on mukana energiavaltainen teollisuus, energian tuotanto sekä meri- ja lentoliikenne.

Kriittiset puheenvuorot aloitti Tsekki esittämällä päästökaupan laittamista viideksi vuodeksi jäihin. Italia lisäsi vettä myllyyn ehdottamalla koko järjestelmän keskeyttämistä, kunnes energian hintaongelma on saatu ratkaistua.​

Päästökauppaa ei kannata vesittää, vaan kehittää

EK on vaikuttanut aktiivisesti päästökaupan puolesta ja tehnyt sitä myös osana pohjoismaisen elinkeinoelämän rintamaa. Näemme, että ilmastokunnianhimoa tukeva sääntely luo Suomelle kilpailuetua, vaikka siirtymävaihe onkin vaativa. Fossiilienergiassa kiinni olevat jäsenmaat ajavat päästökaupan vesittämistä, mutta se ei palvelisi Suomen etua. Sen sijaan nyt on oikea hetki vaikuttaa päästökaupan järkevän uudistamisen puolesta: päästöt alas kustannustehokkaasti, kilpailukykyä vahvistaen ja joustoja hyödyntäen.

Vastareaktiona alkuvuoden kritiikille osoitimme päästökauppaa tukevan vetoomuksen komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenille yhdessä pohjoismaisten sisarjärjestöjensä kanssa​. Korostimme päästökaupan asemaa Euroopan keskeisenä vahvuutena, joka tarjoaa myös suuntaa ja varmuutta puhtaan teknologian investoinneille.

Päästöt alas kustannustehokkaasti, hiilivuotoa ehkäisten

Omissa EK-kannoissamme olemme tuoneet esille keinoja, joilla järjestelmää voisi kehittää eteenpäin. Säädöksiä on tarve uudistaa seuraavalle kaudelle, koska nykysäännöillä päästöoikeudet loppuvat jo vuonna 2039. Tällöin on vaikeasti vähennettäviä päästöjä vielä jäljellä, joten päästökaton tulisi laskea nykyistä loivemmin kohti sovittavaa 2040 tavoitetta.​ Lisäksi pitäisi hyödyntää ns. teknisiä nieluja ja muita uusia mahdollisuuksia. Myös luotettavia kansainvälisiä päästöyksiköitä on tarpeen rajallisesti hyödyntää.

Tärkeää on myös varmistaa Euroopalle tehokkaat keinot minimoida hiilivuotoa eli teollisuuden siirtymistä EU:n ulkopuolelle. Siksi päästöoikeuksien ilmaisjaon riittävyys olisi varmistettava sellaisille energiaintensiivisille yrityksille, jotka kilpailevat globaalissa markkinassa.​ Kansallisesti olisi tärkeää jatkaa päästökauppaan liittyvää sähköintensiivisen teollisuuden tukea, johon rahoitus on saatavissa huutokauppatuloista.

Komission esitystä odotetaan kesäksi

Viime viikkojen aikana usea jäsenmaa ja eri järjestöt ovat ottaneet kantaa joko päästökaupan puolesta tai sitä vastaan. Aihe on esillä myös EU-johtajien huippukokouksessa 19. – 20.3.

Komission ehdotusta odotetaan mahdollisesti jo kesäkuun lopussa, minkä jälkeen se siirtyy parlamentin ja jäsenmaiden käsittelyyn.​ Oletettavasti keskustelu saa tässä vaiheessa vain lisää kierroksia.