Kauppapolitiikan kesäharjoittelija: Suomessa EU-keskustelu käytävä syksyn aikana

Kauppapolitiikan osalta kesä meni odotettua rauhallisemmin. Monella mittarilla voisi jopa luulla, että asiat ovat palaamassa ”normaaleille” raiteilleen viime vuoden hulluudesta. Kevään vaaleissa Euroopassa euroskeptikot eivät päässeet valtaan, mutta uusi normaali jatkuu: brexit-neuvottelut ovat vakavasti jäissä ja Donald Trumpin agenda on jumiutunut sisäpoliittisiin haasteisiin.

Protektionismin pelko ei toistaiseksi ole realisoitunut. Alkuvuonna maailmankaupan kasvu oli nopeinta sitten vuoden 2011. Myös Suomen kauppa on kasvanut lähes kaikissa tärkeissä vientisektoreissa.

Valvovat silmät alkavat kuitenkin pikkuhiljaa kääntyä kohti syksyn tapahtumia. Euroopassa odotetaan Brexit-neuvotteluiden seuraavan vaiheen käynnistyvän toden teolla. Yhdysvalloissa odotetaan konkreettisia merkkejä Trumpin vero- ja kauppapolitiikan toimeenpanosta. Kiina jatkaa kaupallista maailmanvalloitustaan jälleenrakentamalla suurella rahalla historiallisen Silkkitien.

Poliittiset riskit eivät siis ole kadonneet minnekään vaan odotettavissa on jälleen turbulenssia.

Unohtakaa Yhdysvallat – vapaakaupan suurin vihollinen löytyy edelleen idästä

Vuosi 2017 tullaan muistamaan vuotena, jolloin Kiina otti ensimmäiset suuret askeleensa kohti maailmantalouden herruutta. Kiinan kasvu on toki ollut huimaa jo useita vuosia ja monet kehitysaskeleet ovat osoittaneet maan halukkuutta kasvaa maailman suurimmaksi taloudeksi. Kunnianhimoisen Silkkitien (One Belt, One Road) ja sen reilun 900 miljardin dollarin arvoisen investointisuunnitelman julkistaminen alkuvuodesta viimeistään osoitti sen, että Kiina pyrkii tosissaan muuttamaan kansainvälisen talouden rakenteita itselleen sopiviksi.

Kiinan ”avautuminen” maailmanmarkkinoille investoinnein voi kuulostaa hyvältä, mutta Kiina on edelleen kauppapolitiikassaan hyvin protektionistinen. Maa ei ole halunnut avata omia markkinoitaan kovinkaan ripeästi ja Kiinan markkinatalousstatus on hiertänyt EU:n ja Kiinan välejä pitkään. Myös kiinalaisten piittaamattomuus länsimaisten yritysten immateriaalioikeuksista on osoittautunut poliittisesti hankalaksi kysymykseksi, vaikka se on etenkin korkean teknologian yritysten kilpailukyvyn kannalta kriittinen ongelma (Kustannukset USA:n yrityksille ovat vuosittain arviolta 600 miljardia dollaria).

Kiinan ”merkantilistinen” kauppapolitiikka ja piittaamattomuus patentti- ja tekijänoikeuksista on ollut myös este minkään merkityksellisen vapaakauppasopimuksen laatimiselle. Kiinan protektionistinen käyttäytyminen houkuttelee muut valtiot turvautumaan protektionistisiin keinoihin, josta meillä on hyvä malliesimerkki Valkoisessa talossa. Donald Trump ehti jo aiemmin kesällä ottaa kantaa maiden välisiin patenttikiistoihin, mutta konkreettisiin tekoihin on vielä aikaa. Myös Pohjois-Korean kriisin eskaloitumisessa on ollut kaupallispoliittiset motiivit. Pohjois-Korea on Kiinan tärkein ja ainoa todellinen liittolainen Etelä-Kiinan merellä.

EU ja USA ovat ottaneet kaksi täysin erilaista lähestymistapaa Kiinan protektionismin ratkaisemiseksi. Toistaiseksi EU ei ole laittanut Kiinaa koville kaupan – tai edes ihmisoikeuksien – suhteen. Sen sijaan USA valitsi toisen tien. Aika näyttää, toimiiko Donald Trumpin pelottelutaktiikka kauppapoliittisesti pragmaattista Kiinaa vastaan vai onko edessämme seuraava kylmä sota, jossa geopoliittiset jännitteet jatkuvat jopa vuosikymmeniä eri talousblokkien välillä. Tärkeä kysymys Suomen kannalta on, mihin blokkiin EU tässä tilanteessa sopisi.

Maailman nopeiten kasvaviin maihin kuuluvan Kiinan ”pakottaminen” avaamaan markkinoitaan on elintärkeää pitkällä aikavälillä koko kansainvälisen järjestelmän kestävyydelle. Kaupan kasvu ja rahoitusmarkkinoiden toimivuus varmistetaan vain sillä, että maailman varallisuus voi allokoitua sinne, missä sitä tarvitaan investointeihin ja kasvuun. Siksi tavara- ja palvelukaupan sääntöjen sopimisen lisäksi myös pääomaliikkeiden vapauttaminen Aasiassa olisi kaupan kasvun elinehto.

Keskustelu EU:n tulevaisuudesta voi lähteä käyntiin nopeasti

Keskustelu, jota ei Suomessa valitettavasti toivota käytävän, voi hyvinkin käynnistyä täydellä teholla syksyllä. EU:n kehityskeskustelun pohjaksi komissio on julkaissut omia kantapapereitaan pitkin vuotta, jotka sisältävät eri skenaarioita muun muassa EU:n budjetista, yhteisestä puolustuksesta ja rahaliiton syventämisestä. Kevään Ranskan vaalien ja syyskuun Saksan liittopäivävaalien jälkeen kahdessa EU:n suurmaassa on vallassa EU:n integraatiota vahvasti kannattavat Emmanuel Macron ja Angela Merkel. Ilman suurempia yllätyksiä Angela Merkelin kristillisdemokraatit pitänevät suurimman puolueen aseman selvin lukemin. EU-kriittisten puolueiden hävittyä Euroopan vaaleissa, ei pitäisi enää olla merkittäviä esteitä EU:n kehittämiselle.

Suuri kysymys Suomen osalta on, kuinka aktiivisesti olemme halukkaita olemaan unionin suunnan määrittämisessä mukana. Suomen puolivuotinen EU:n puheenjohtajuus tulee vastaan jo heinäkuussa 2019, joten siihen mennessä olisi hyvä olla selkeät sävelet tiedossa. Järkevä ja tasapainoinen keskustelu EU:sta olisi siksi erityisen tärkeää tulevien vaalien alla. EU-keskustelua ei enää voida lakaista maton alle vaan sen pitää nostaa kotimaan politiikan rinnalle tärkeysjärjestyksessä paalupaikalle.

Lisäksi EU:n integraatio voi olla keskeinen tekijä koko maailmantalouden tulevaisuuden suunnannäyttäjänä. EU on uskottavampi sen ulko- ja kauppapolitiikassaan, jos se näyttää myös ulospäin yhtenäiseltä ja toimivalta kokonaisuudelta. Tässä tärkeässä osassa on etenkin toimivien sisämarkkinoiden rakentaminen myös palvelukaupan suhteen.

Moni on uskaltanut väittää meidän elävän globalisaation jälkeistä aikaa. EU:ta seuratessa kuva on kuitenkin täysin erilainen: unioni valmistelee useita kunnianhimoisia vapaakauppaneuvotteluita ympäri maailmaa ja on rakentamassa aktiivisesti digitaalisen kaupan sääntöjä. Globalisaation ajajan rooli on otettu tyylikkäästi vastaan viime vuoden antiglobalistisen hyökyaallon jälkeen.

Riskit ovat kuitenkin edelleen kytemässä. Suurin uhka myös Suomen kannalta on maailman jakautuminen jälleen eri etupiireihin. Protek­tionismin kasvu on historiallisesti aina tarkoittanut Suomelle huonoja aikoja.