Lahti analysoi Saksan vaalit: Uusi hallitus veisi EU:n tiiviimpään yhteistyöhön

Suomessa tiedämme, että Euroopassa mikään ei koskaan muutu, ainakaan parempaan. Ennen oli paremmin vai miten, kysyy EK:n Brysselin toimistosta johtaja Taneli Lahti.

Jotain silti tapahtuu, kun eurooppalaiset seuraavat toistensa vaaleja ja poliittista elämää tarkemmin kuin ennen. Vajaan vuoden aikana seurasimme ensin Alankomaiden, sitten Ranskan ja lopulta Saksan vaaleja ja hallituksen muodostamista valppaasti ja osin jopa jännityksellä. Samoin oli muuallakin, esimerkiksi Saksan hallituksen muodostamista on seurattu ympäri Euroopan hämmästyttävällä intensiteetillä.

Voisiko olla niin, että suuri yleisö arvelee vaalien tuloksilla olevan mahdollisesti suurtakin merkitystä omaan elämäänsä? Vai onko kyse niin perustavasta pitkästymisestä, että Hollanninkin vaalit kiinnostavat paremman viihteen puutteessa? Jos kerran mikään ei muutu, miksi meitä kiinnostavat saksalaisten puolueiden sisäiset päätöksentekomenettelyt ja niiden vaikutukset hallituksen muodostamiseen? Ehkä sittenkin, joku jossain salaa toivoo muutosta eurooppalaiseen yhteisöömme. Tai pelkää.

Ranskan presidentti Macron tuli valituksi estottoman eurooppalaisella kampanjalla, ja piti ensimmäisen linjapuheensa Sorbonnessa nimenomaan Euroopan merkityksestä ranskalaisille. Harvassa ovat ranskalaiset presidentit, jotka ovat aloittaneet kautensa kertomalla kansalaisilleen, että Ranska ei enää valtiona yksin pysty huolehtimaan kansalaistensa eduista maailmalla. Saksaan synnytettävän uusvanhan hallituskoalition tunnusteluissa syntyi luonnos hallitusohjelmasta, jonka paino oli nimenomaan Euroopan merkityksestä saksalaisille. Ohjelmaa neuvoteltiin viidessätoista työryhmässä, jonka Eurooppa-ryhmässä olivat Angela Merkel, Horst Seehofer ja Martin Schulz, kullakin yksi MEP mukanaan. Muut ryhmät jäivät muiden vedettäviksi. Voisiko olla niin, että saksalaiset päättäjät olisivat sittenkin vakavissaan, kun kirjaavat aikeensa Euroopan uudistamisesta? Tai kun liittokansleri Merkel ja presidentti Macron asettuvat yhdessä kameroiden eteen kertomaan aikeistaan tehdä niin?

Mihin junaan Suomi lähtee?

Jos he ovat tosissaan ja ryhtyvät toteuttamaan aikeitaan, eurooppalainen yhteistyö ja yhteinen vastuunkanto uhkaavat tiivistyä finanssi- ja talouspolitiikassa, ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, maahanmuuttopolitiikassa, ehkä myös sosiaali- ja työllisyyspolitiikassa sekä tutkimuksessa ja koulutuksessa. Ranskalaiset ja saksalaiset äänestäjät näyttävät arvioineen, että se on tarpeellista ja toivottavaa. Britit vähän aiemmin päättivät, että he eivät halua olla mukana. Mitä tekevät muut eurooppalaiset, kuinka he valitsevat? Suomenkin tulevissa vaaleissa, presidentinvaaleista aina kevään 2019 Eurooppavaaleihin saakka, on kyse perimmiltään näistä valinnoista. Kuinka suomalaiset, alle tuhannesosa maailman väestöstä, arvelevat omien etujensa, vapauksiensa ja valinnanvaransa sekä turvallisuutensa tulevan parhaiten varmistetuiksi globaalissa ympäristössä?

Jos Eurooppa tästä tiivistyy, se tapahtuu eri tavalla kuin tähän asti. Euroopan yhdentymisen ensimmäistä kuuttakymmentä vuotta leimasi yhtäaikainen laajeneminen, syventyminen ja EU:n laajentuminen. Nyt EU on ensimmäistä kertaa pienentymässä, ja yhteistyön syventyminen tapahtuu aiempaa enemmän ryhmissä, joissa kaikki jäsenmaat eivät ole mukana. Ennenkin on edetty pienemmissä ryhmissä, esimerkkeinä Schengenin sopimus ja yhteinen raha euro. Uusia vastaavia aloja on mm. puolustusyhteistyö, johon jäsenmaat osallistuvat valikoiden, pienemmissä ja suuremmissa ryhmissä. Vastaavaa yhteistyötä on valmisteilla myös verotuksen osalta. Finanssitransaktioveroa ja yhteisöveron yhteistä veropohjaa on suunniteltu jo joitakin vuosia muutamien jäsenmaiden kesken.

Saksan alustava koalitio-ohjelma nostaa esille parikin Suomelle haastavaa teemaa. Eräs koskee Saksan pyrkimystä yhdessä Ranskan kanssa yritysveropohjan yhtenäistämiseksi ja minimiveroasteen sopimiseksi. Toinen koskee heidän pyrkimystään finanssitransaktioveron käyttöönottamiseksi. Kolmas koskee Saksan valmiutta paitsi uusia EU-budjettia, myös tuoda sen piiriin uusia rahoitusvälineitä, joilla tähdätään mm. suhdanteiden tasaamiseen ja tarvittaessa kasvattaa budjetin kokoa ja omaa rahoitusosuuttaan. Nämä kaikki ovat Suomelle hyvin vaikeita aloitteita osallistuttaviksi.

Suomen on vähän kerrallaan valittava missä ollaan mukana. Kaikkien aloitteiden tavoitteena on kansalaisille ja yrityksille parempi, kilpailukykyisempi ja turvallisempi Eurooppa. Suomen elinkeinoelämän kannalta parasta olisi olla lähtökohtaisesti mukana kaikessa, vaikuttamassa ja muokkaamassa. Euroopan hinta on joka tapauksessa sen etuihin nähden erittäin kohtuullinen.