Lapselle parasta – hinnalla millä hyvänsä

Suomi elää vuosi vuodelta yli varojensa. Tätä katetaan lisääntyvällä velanotolla, jonka lapsemme saavat sitten aikanaan maksaa. Laaja yhteisymmärrys vallitsee siitä, että näin ei voi jatkua. Hyvinvointiyhteiskunta halutaan ja pitääkin säilyttää, mutta sen täytyy perustua taloudellisille realiteeteille. Tehtävä ei ole helppo. Jos se sitä olisi, niin säästöthän olisi jo tehty, niin kuin maan hallituksesta on todettu.

Sosiaalialan työnantajat ry:n toimitusjohtaja Tuomas Mänttäri

Usein talouden ikävät tosiasiat halutaan sivuuttaa, kun valmistellussa ovat omat asiat. Otan esimerkiksi varhaiskasvatuslain uudistamisen. Käytän siitä perinteisempää nimeä lasten päivähoito.

Loppuvuodesta 2013 tehdyn EPSI-Ratingin selvityksen mukaan suomalainen päivähoitojärjestelmä on Pohjoismaiden paras, eli käytännössä maailman paras. Yksityinen päivähoito sai vielä paremmat arviot lasten vanhemmilta kuin kuntien päivähoito, mutta molemmat olivat siis hyviä. Luulisi että tässä tilanteessa tarpeet kustannuksia lisääville uudistuksille olisivat vähäisiä.

Vielä mitä. Erimielisen lakivalmistelutyöryhmän enemmistön mielestä päivähoidon henkilöstörakennetta pitää nykyisestä tasostaan merkittävästi raskauttaa, koulutusvaatimuksia lisätä ja ryhmäkokoja pienentää. En tietenkään vastusta hyvää koulutustasoa enkä hyvää päivähoitoa. Lastentarhanopettajat ovat päivähoidossa keskeisessä roolissa ja heitä tarvitaan jatkossakin kaikissa päiväkodeissa. Mutta miksi heidän osuutensa henkilökunnasta pitäisi tuplata ja samalla vähentää osaavan kolmivuotisen ammattikoulutuksen henkilökunnan osuutta, kuten erimielisestä työryhmästä ehdotetaan. Varsinkin kun lastentarhanopettajista on jo valmiiksi pulaa. Muutoksen hyödyt ovat vähintään kyseenalaisia mutta käytännön ongelmat ja lisäkustannukset varmoja.

Vaikuttaisiko uusiin vaatimuksiin se, että valmisteluryhmän enemmistönä ovat juuri tämän ammattikunnan edustajat ja heitä lähellä olevat tahot? Julkisuuteen näkemykset uppoavat yllättävän helposti, kun niitä perustellaan lasten edulla. Lapsesi ansaitsee vain kaikkein parasta, eikö niin?

Tällä lasten edun näkökulmalla on myös kritisoitu uudistushankkeen ainoaa säästöjä tuovaa ehdotusta. Sitä, että kotona olevien vanhempien oikeutta lapsen kokopäivähoitoon rajoitettaisiin osapäivähoitoon. Kokopäivähoito-oikeus säilyisi yhä muun muassa lastensuojelullisilla perusteilla.

Tohdin olla toista mieltä kritisoijien kanssa. Minusta päivähoidon hyvät vaikutukset lapsen sosiaalistumiseen ja kehittymiseen saavutetaan myös osapäivähoidon kautta, silloin kun kokopäivähoitoon ei ole tarvetta. Eihän lapsella ole tarvetta olla poissa vanhempiensa luota mahdollisimman pitkää aikaa päivittäin. Eikä kai meillä vanhemmillakaan, eihän?

Tuomas Mänttäri
toimitusjohtaja
Sosiaalialan Työnantajat ry