Lotta Nymann-Lindegren: Tartutaan EU:n monivuotisen rahoituskehyksiin uusiin mahdollisuuksiin

Eurooppa hakee tulevaisuuden suuntaa ulkoisten uhkien ja sisäisten paineitten keskellä. Olennainen osa onnistumista on rahoitus, jolle suunnan antaa tuleva monivuotinen MFF-rahoituskehys. Uudistetussa muodossaan se tarjoaa paljon mahdollisuuksia niin Suomelle kuin koko Euroopalle.

Eurooppa on nyt puristuksissa monelta suunnalta. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, kiristyvä kilpajuoksu kiinalaisen valtiokapitalismin kanssa ja yhä arvaamattomammaksi käyvä suhde Yhdysvaltoihin luovat epävakautta ja haastavat Eurooppaa esittämään omia vaihtoehtoja ja ratkaisuja. Kansainvälisen toimintaympäristön kriisi osuu yhteen Euroopan kasvukriisin kanssa. Kilpailukykyisten omien vaihtoehtojen puute yhdistettynä monia tuotantoketjuja vaivaaviin kriittisiin riippuvuuksiin antaa kovin huonot lähtökohdat kisassa pärjäämiselle. Muutos on välttämätön ja nyt on jo kiire.

Mario Draghi nosti ansiokkaassa raportissaan hyvin esille Euroopan haasteet ja puutteet. Osa niistä, kuten sisämarkkinoihin ja pääomiin tai liian raskaaseen sääntelyyn liittyvät pidäkkeet, ovat omin toimin korjattavissa. Toiset, kuten riippuvuuksien hajauttaminen ja kauppasuhteiden monipuolistaminen, vaativat yhteistyötä ja uusien kumppanuuksien rakentamista. Olennainen osa onnistumista on kuitenkin myös rahoitus – miten EU-varat tulisi kohdentaa, jotta ne tukisivat unionia käsillä olevassa taitekohdassa mahdollisimman hyvin?

Komission kesällä 2025 esittelemä ehdotus EU:n tulevaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi on poikkeuksellisen rohkea askel uuteen suuntaan. Komissio ehdottaa rahoitusinstrumenttien määrän merkittävää vähentämistä, selkeämpiä painopisteitä ja rahoituksen sitomista saavutettuihin tuloksiin. Painopisteissä korostuvat kilpailukyky ja puolustus – EU:lle luotaisiin oma kasvurahasto, Euroopan kilpailukykyrahasto vauhdittamaan innovaatioita ja investointeja uusiin teknologioihin, ja puolustusalan sekä sotilaallisen liikkuvuuden rahoitusta kasvatettaisiin moninkertaisesti nykyisestä. Jäsenvaltiot saisivat enemmän vastuuta niille korvamerkityn rahoituksen kohdentamisesta, mutta tuloksia seurattaisiin nykyistä tiukemmin. Oikeusvaltioperiaatetta rikkoville maille ei tukea myönnettäisi.

Uusi rahoituskehysehdotus on ensi kertaa EU-maiden johtajien pöydällä Eurooppa-neuvostossa 18.-19.12. Voi olla, että sen käsittelylle ei päivänpolttavilta aiheilta jää paljoakaan aikaa, mutta sitäkin tärkeämpää on varmistaa, että työ jatkuu komission ehdottaman modernisoidun rakenteen pohjalta.

Komission ehdotus on saanut osakseen kritiikkiä etenkin Euroopan parlamentissa, mutta myös joidenkin jäsenmaiden taholta. On totta, että uudessa mallissa maatalouteen ja aluekehitykseen kohdennettavan rahoituksen määrä hieman vähentyisi, mutta samalla kilpailullisesti myönnettävän rahoituksen määrä kasvaa, joten hyville hankkeille on jatkossa jopa enemmän rahoitusmahdollisuuksia – edellyttäen, että ne edistävät Euroopan kilpailukykyä ja kriisinkestävyyttä.

Suomen ja suomalaisyritysten näkökulmasta ehdotetun kilpailukykyrahaston painopistealueet – digiratkaisut, puolustus, puhtaat teknologiat ja biotalous tarjoavat erittäin hyvät mahdollisuudet TKI- ja kasvurahoitukselle. On syytä muistaa, että aiemmilla kehyskausilla Suomi on kotiuttanut merkittävästi omaa rahoitusosuuttaan suuremman osuuden juuri kilpailullisesta rahoituksesta. Nyt olisi aito mahdollisuus tarttua myös esimerkiksi isoihin, huoltovarmuutta ja puolustusta vahvistaviin logistiikkahankkeisiin yhteistyössä naapurimaiden kanssa. Kun haasteet ovat suuria, kannattaa ratkaisujenkin osalta ajatella isosti.

Kyse ei kuitenkaan ole vain Suomen vaan koko Euroopan kasvusta ja kilpailukyvystä – ja sen myötä globaalista vaikutusvallasta. Jotta Eurooppa voi nousta uskottavaksi toimijaksi Yhdysvaltojen ja Kiinan rinnalle, on meidän uskallettava panostaa rohkeasti parhaisiin, vaikuttavimpiin ja korkeinta kansainvälistä laatua edustaviin ratkaisuihin. Kilpailukykyrahaston rahat on kohdennettava Euroopan edelläkävijöiden vauhdittamiseen. Maantieteellistä tasapainoa ja alueellista kehitystä varten on omat rahoitusvälineensä.

Siksi on tärkeää, että neuvottelut jatkuvat komission ehdottaman uudistetun rakenteen pohjalta. Paluu vanhaan rahoituskehysmalliin olisi jälleen osoitus siitä, että Eurooppa ei ole kykenevä uudistumaan, eikä tekemään niitä päätöksiä, joita siltä tässä ajassa odotetaan.