Matti Lehmus, Neste: Kun kilpailukyky on kunnossa, voimme ratkoa maailman suurimpia ongelmia

Kun nuori diplomi-insinööri Matti Lehmus aloitti yli 20 vuotta sitten Nesteellä, yhtiön nimi oli vielä Neste Oil, ja pääbisnes musta kulta eli öljy. Teollisuudenalalla polttavimpia kysymyksiä oli öljyn riittäminen. Ilmastonmuutoksesta ei vielä puhuttu isoilla kirjaimilla, saati sitten jätteiden kierrättämisestä.

Nyt koko uransa saman yhtiön palveluksessa tehnyt Lehmus johtaa Nesteen öljytuoteliiketoimintaa. Ala on sinä aikana mullistunut. Öljyn riittävyydestä ei enää puhuta. Sen kulutus halutaan kääntää laskuun ja löytää korvaavia vähähiilisiä vaihtoehtoja.

– Nyt kysymys on siitä, miten toimitaan vastuullisesti niin, että resurssit riittävät, eikä ilmasto lämpene, Lehmus sanoo.

Lehmus on vuoden alusta lähtien heiluttanut puheenjohtajan nuijaa Kemianteollisuus ry:ssä ja kuuluu myös EK:n hallitukseen. Hän katsoo kemianteollisuuden nousseen keskeiseen rooliin, kun maailmanlaajuisiin ongelmiin etsitään ratkaisua. Ilmastonmuutoksen ja kiertotalouden kysymyksistä puhutaan nyt eniten, mutta niiden lisäksi kysymys on ruuan ja veden riittämisestä.

Kemianteollisuudella on näppinsä pelissä vähän kaikessa. Sen takia Lehmuskin aikoinaan hakeutui opiskelemaan kemiaa.

– Kun katsoo taaksepäin, tämä on ollut valtavan kiinnostava 20 vuotta. Muutosvauhti vaan kiihtyy. Ymmärrys esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemisestä kasvaa joka vuosi.

Viime vuonna julkaistu IPCC:n raportti kristallisoi sen, että nykytoimet eivät riitä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

– On tehtävä enemmän ja nopeammin. Lämpötilan nousun rajoittaminen 1,5 asteeseen tarkoittaa, että vuoteen 2050 mennessä koko Europan pitäisi käytännössä olla hiilineutraali, Lehmus sanoo.

Tavoitteena hiilineutraali kemia

Kemianteollisuus julkisti tammikuun lopussa omat tavoitteensa hiilineutraaliudelle. Liiton tavoitteena on hiilineutraali kemianteollisuus vuoteen 2045 mennessä. Aikataulu on viisi vuotta tiukempi kuin EU:n jäsenvaltioilleen asettama tavoite. Päämäärään pyritään pienentämällä hiilijalanjälkeä eli kasvihuonepäästöjä vähentämällä, mutta myös kasvattamalla hiilikädenjälkeä, eli kehittämällä uusia päästöjä pienentäviä ratkaisuita.

– Kemianteollisuus on vientiteollisuutta. Suomalainen teollisuus voi olla viemässä näitä ratkaisuita myös muualle maailmaan.

Kemianteollisuus on ilmastotalkoissa mukana omilla tuotteillaan, kuten uusiutuvilla muoveilla ja polttoaineilla, sekä kehittämällä materiaaleja tukemaan muiden alojen ratkaisuja. Tästä esimerkki ovat akkumateriaalit, joita sähköistyvässä yhteiskunnassa tarvitaan. Vastaava tilanne on kiertotaloudessa.

– Jätteiden määrää pitää pystyä vähentämään samaan aikaan, kun syntyvää jätettä täytyy pystyä käyttämään uusien materiaalien raaka-aineena. Kemianteollisuus on edesauttamassa tätä kiertoa, Lehmus sanoo.

Mutta miten tämä temppu oikein tehdään? Vuosi 2045 voi tulla vastaan yllättävän pian, kun ratkaisut eivät ole valmiita. Jos katsotaan Nesteen transformaation esimerkkiä, kehitystyö uusiutuvien polttoaineiden saamiseksi markkinoille alkoi jo kauan sitten. Ensimmäinen uusiutuvia polttoaineita valmistava laitos aloitti 2007, mutta kehitystyö oli alkanut jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Vasta viime vuosina uusiutuvien merkitys liiketoiminnalle on kasvanut huomattavaksi.

– Vuotta 2045 silmällä pitäen täytyy välittömästi aloittaa uusien ratkaisujen kehittäminen ja olla määrätietoinen niiden käyttöönotossa, jotta tällä aikajänteellä saadaan tarvittu muutos aikaan. Aikaa ei ole hukattavaksi.

Lehmus sanoo menestystarinoiden syntyvän nimenomaan siitä, että polttavien kysymysten    ratkaisemista ohjaa vahva visio.

– Yritykset tarvitsevat paljon rohkeutta, kun pitää uusiutua ja luopua vanhasta. Yhteiskunnan selvä signaali siitä, mihin suuntaan halutaan mennä, tukee tässä muutoksessa”, Lehmus sanoo.

Lehmus nostaa esiin kolme asiaa, jotka tarvitaan muutokseen tukemiseen: korkean kunnianhimon tason, pitkänäköisyyden lainsäädännössä ja osaamisen.

– Lähtökohta Suomessa on hyvä. Suomi on yksi niitä maita, jossa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen suhtaudutaan kunnianhimoisesti. Meillä on myös hyvä historia pitkäjänteisessä lainsäädännössä. Osaaminen on maailman huippua, Lehmus sanoo.

Hän kehaisee tavoitteita, jotka Suomi on asettanut uusiutuvan energian lisäämiselle liikenteessä vuoteen 2030 mennessä.

– Vastaava, ensi vuoteen asti ulottuva tiekartta luotiin vuonna 2007. Tällaiset tiekartat ovat investointien ja tutkimuspanostusten kannalta tärkeitä päätöksiä, sillä ne edesauttavat näkyvyyttä siihen, mihin suuntaan asioita halutaan viedä, Lehmus sanoo.

Sen sijaan osaamisen kehittämiseen Suomen pitäisi Lehmuksen mukaan panostaa enemmän.

– Kun katsoo pidemmän aikavälin trendiä, panostukset tutkimukseen ja kehitykseen ovat Suomessa laskeneet. Se on ongelma myös kilpailukyvylle, sillä Suomen kaltainen maa pärjää nimenomaan korkealla osaamisella.

Lehmus uskoo, että korkea osaaminen helpottaa myös ulkomaisen työvoiman houkuttelua.

– Tänne tulevat osaajat pääsevät kehittämään ratkaisuita, joilla on aidosti merkitystä.

Kilpailukyky edellytyksenä uusiutumiselle

Vuoden 2045 hiilineutraaliustavoitteeseen pääseminen edellyttää valtavasti tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä investointeja. Tämän mahdollistamiseksi Lehmus kantaa huolta myös Suomen kilpailukyvystä.

– Kustannuskilpailukyvyn pitää olla kunnossa, oli kyse sitten energian verotuksesta tai työvoimakustannuksista. On todella tärkeää, että Suomi pysyy kehityksessä mukana vertailtaessa kustannuskilpailukykyä.

Lehmus sanoo, että maailmantalouden epävarmuus, Brexit ja kauppapoliittiset jännitteet vain lisäävät omien kilpailukykyä edistävien toimien merkitystä.

– On selvää, että monella alalla mietitään nyt, uskaltaako investoida.

Lehmus on kuitenkin optimisti. Hän uskoo, että Suomi on vuonna 2050 edelläkävijä.

– Vuoteen 2050 mennessä Suomi on onnistunut siirtymään hiilineutraaliin talouteen. Uskon vahvasti, että Suomesta löytyy huippuosaavia yrityksiä, jotka ovat pystyneet luomaan ratkaisuita, joita hyödynnetään ei vain Suomessa, vaan muuallakin.

Suomi huomenna -juttusarjassa esitellään EK:n hallituksen jäseniä

Teksti: Merja Mähkä