Mia Salonen bloggaa: Kilpailuneutraliteetti otettava vakavasti julkisen sektorin toimiessa markkinoilla

Kilpailu on hyvästä – kuntien toiminta markkinoilla on kuitenkin yhteiskunnan kannalta perusteltua vain, jos kilpailuneutraliteetista huolehditaan.

Kilpailu, silloin kun se on intensiivistä ja toimii häiriöttömästi, synnyttää yrityksille omistuspohjasta riippumatta luontaiset kannustimet huolehtia hinnan kilpailukykyisyydestä pyrkimällä toiminnan yhä parempaan kustannustehokkuuteen sekä kannustimet varmistaa laatu, joka viime kädessä saa asiakassuhteen kestämään.

Intensiivinen kilpailu pakottaa yritykset myös uudistumaan ja kehittämään uusia tuotteita ja palveluja niiden kisatessa asiakkaiden huomiosta. Kun kilpailu toimii, asiakas on kuningas valitessaan omien mieltymystensä mukaisen tuotteen tai palvelun monen eri tarjoajan tuotteista tai palveluista ja voidessaan äänestää jaloillaan, jos on tyytymätön tuotteeseen tai palveluun. Toimiva kilpailu on toisin sanoen hyvästä.
<id=”3″>Myös EK kannattaa<>
kilpailua – sellaista kilpailua, jossa eri toimijoiden tasavertaiset toimintaedellytykset turvataan. Tällaisessa kilpailussa jokainen kisaa omilla ansioillaan – ilman keinotekoisia kilpailuetuja, kuten julkiselta omistajalta muodossa tai toisessa saatuja etuja. Yhteiskunnan resurssien tarkoituksenmukainen kohdentuminen ja hyvinvoinnin edellytykset voidaan kilpailun taloustieteenkin oppien mukaan turvata juuri markkinatoimijoiden omilla ansioilla käytävän kilpailun kautta (competition on the merits).

Kuntasektori kilpailee yksityisten yritysten kanssa samoista asiakkaista monilla markkinoilla mm. ruoka- ja ateriapalveluissa, kiinteistöhuollon ja logistiikan palveluissa, taloushallinnon palveluissa, toimitilojen vuokrauksessa, työterveyspalveluissa, jätehuollossa, koulutuksessa, liikunta- ja kulttuuripalveluissa sekä laboratorio- ja kuvantamispalveluissa.

Toimintaa ei kuitenkaan aina ole yhtiöitetty, toimintaan sitoutuneille varoille ei välttämättä vaadita riittävää tuottoa tai rahoitusta ja tukipalveluja saatetaan hyödyntää alihintaan. Nämä voivat muodostaa julkiselle toimijalle merkittävän kustannusedun, jonka turvin se voi hinnoitella tuotteensa ja palvelunsa alle kilpailullisen tason ja voittaa itselleen asiakkaita ilman omaa ansiotaan.

Moni saattaa ajatella yhteiskunnan hyötyvän tästä alempien hintojen muodossa, mutta totuus on, että lystin maksavat käytännössä veronmaksajat. Markkinoilla toimivan julkisyhteisön saamat kustannusedut ovat yhteiskunnan kannalta saamatta jääviä verotuloja, verovaroista myönnetystä lainasta perimättä jätettyä korkoa tai verovaroin kustannettujen tukipalveluiden käytöstä saamatta jääviä tuloja. Veronmaksajan rahaa siis.

Ilmiötä on syytä tarkastella myös laajemmin suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Epäreilut kilpailuedut suojaavat tehottomia toimijoita ja syrjäyttävät markkinoilta yhtä hyviä tai parempia yrityksiä, jotka kisaavat omilla ansioillaan ja siksi korkeammilla kustannuksilla kuin eduista nauttiva julkinen toimija.

Pidemmällä aikavälillä markkinat näivettyvät kasvun ja uusiutumisen edellytysten kadotessa, kun investointeihin ja innovointiin ei enää ole varaa. Myös uusien yritysten alalle tulon kustannukset nousevat. Lopputuloksena julkisista varoista tuetut toimijat valtaavat alaa markkinoilta ja Suomi menettää kilpailukykyään globaalissa taloudessa. Uhkaa syntyä kehityskulku, jollaista kukaan meistä ei toivo.

Kilpailuneutraliteetin merkitys ei ole vähäinen, kun Suomen tulevaa tarinaa kirjoitetaan. Siksi kilpailuneutraliteetti ansaitsee tulla otetuksi vakavasti ja sitä turvaava lainsäädäntö tulee rakentaa toimivaksi. Jos julkisen sektorin toiminta markkinoilla jatkuu, mutta kilpailuneutraliteettiin ja toiminnan markkinaehtoisuuden varmistamiseen ei julkisen sektorin toimijoiden taholta edelleenkään suhtauduta vakavasti, ei yhteiskunnallamme ole muuta vaihtoehtoa kuin vastata siihen kiristämällä sääntelyä tai rajoittamalla julkisen sektorin markkinoilla toimimista aiempaa voimakkaammin.