Mikä mättää ”Norjan mallissa”?

Kun EK:n brittiläinen sisarjärjestö CBI teki laajaa selvitystä brittien EU jäsenyyden eduista, kustannuksista ja vaihtoehdoista, Norjan konservatiivipuolueen Eurooppa-asioiden tiedottaja, kansanedustaja Nikolai Astrup totesi osuvasti:

”If you want to run the EU, stay in the EU. If you want to be run by the EU, feel free to join us in the EEA”.

Miten Euroopan talousalue sai alkunsa?

Idea Euroopan talousalueenluomisesta ajoittuu komission legendaarisen puheenjohtajan Jacques Delorsin aikakauteen 1980-luvun loppuun. EU:n mahdollisen laajentumisen pelättiin hidastavan meneillään ollutta sisämarkkinoiden uudistamista ja ETA-jäsenyys luotiin eräänlaiseksi astinlaudaksi täyteen EU-jäsenyyteen.
Euroopan talousalueen ETA-sopimus allekirjoitettiin vuonna 1992 ETA-jäsenyys on myös suomalaisille tuttu: Suomi, samoin kuin Itävalta ja Ruotsi, olivat ennen EU-jäsenyyttään vuoden verran Euroopan talousalueen jäseninä sen ”EFTA-pilarissa”.

Sveitsiläiset puolestaan hylkäsivät ETA-jäsenyyden kansanäänestyksessä loppuvuodesta 1992, mikä myös hautasi haaveet vielä pidemmälle menevästä EU-jäsenyydestä. Norja sanoi ”ei” EU:lle jo toisen kerran vuoden 1994 kansanäänestyksessä, joten niin sanottuja EEA/EFTA-maita, eli ETA sopimuksen ”EFTA-pilarin maita” ovat nykyään Norja, Islanti ja Liechtenstein. Niiden lisäksi ETA-sopimuksessa ovat ”vastapuolena” mukana EU:n 27 jäsenmaata. Tuorein EU-jäsen Kroatia neuvottelee parhaillaan ETA-sopimukseen liittymisestä.

Mitä ETA-jäsenyys merkitsee?

ETA-jäsenyys avaa EU:n sisämarkkinat kaikille kolmellekymmenelle siihen kuuluvalle maalle.  Esimerkiksi norjalaiset työntekijät voivat työskennellä vapaan liikkuvuuden periaatteen nojalla missä tahansa ETA:n alueella ja vastaavasti muiden EU-maiden kansalaiset paitsi EU-maissa, myös EEA/EFTA maissa.

Palveluiden, tavaroiden, pääoman ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden lisäksi ETA- sopimukseen on sisällytetty esim. EU:n työoikeus-, yhtiöoikeus-, ympäristö-, kuluttaja-, liikenne, kilpailuoikeus- ja valtionapusääntely. Norjassa on implementoitu noin 6000 EU:n erilaista lainsäädäntöinstrumenttia.

Sen sijaan kauppapolitiikka, talous- ja rahaliitto, tulliunioni, sisä- ja oikeusasiat, yhteinen turvallisuus- ja ulkopolitiikka sekä kalastus- ja maatalousasiat ovat ETA-sopimuksen ulkopuolella.

Miten ”Norjan malli” eroaa EU- jäsenyydestä?

EFTA/EEA-maat eivät voi osallistua EU:n lainsäädännön laadintaan EU:n toimielimissä. EU-lainsäädäntö sisällytetään pääsääntöisesti muuttumattomana ETA-sopimukseen sen jälkeen, kun se on hyväksytty EU:ssa. Näiden maiden ministerit eivät siis päätä lainsäädännön hyväksymisestä neuvostossa eikä niillä ole myöskään Euroopan komissiossa ”omaa” komissaaria eikä MEP:ejä Euroopan parlamentissa.

Euroopan talousalueen ”EFTA-osiolla” on kuitenkin omat instituutionsa. EFTA-valvontaviranomaisella on Euroopan komissiota vastaavat toimivaltuudet siltä osin, kun kyse on EEA/EFTA maiden ETA-sopimuksen mukaisten velvoitteiden noudattamisen valvonnasta.

Jos esimerkiksi suomalainen yritys katsoo, että Norjan lainsäädäntö rikkoo ETA-sopimuksen määräyksiä, se voi valittaa asiasta EFTA valvontaviranomaiselle. Vastaavasti, jos norjalainen yritys tai Norjan kansalainen katsoo ETA-sopimukseen perustuvia oikeuksiaan loukatun jossain EU:n jäsenmaassa, oikea valitusosoite on komissio.

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamisen valvonnan osalta EEA/EFTA-maat eivät pääse yhtään sen vähemmällä kuin EU-maat. EFTA-valvontaviranomaisen pääasiallinen ”missio” on näiden maiden vahtiminen. Norjassa tehdyn selvityksen mukaan EFTA tuomioistuin on ollut ”paaviakin katollisempi” eli jopa Euroopan unionin tuomioistuinta tiukempi joissakin tulkinnoissaan.

Miksi CBI sanoo ”ei” Norjan mallille?

EEA/EFTA maat ovat siis sitoutuneet noudattamaan EU-oikeutta siltä osin, kun se on sisällytetty ETA-sopimukseen. Niillä ei kuitenkaan ole mitään sananvaltaa kyseisen lainsäädännön sisällön päättämisessä.

ETA-jäsenyys ei ole ilmainen: jäsenet maksavat merkittäviä EEA-jäsenmaksuja. Esimerkiksi Norja on EU:n kymmenenneksi suurin nettomaksaja, vaikka sen jäsenmaksut eivät menekään suoraan EU:n budjettiin. Lisäksi maat maksavat osallistumisestaan erilaisiin EU:n ohjelmiin.

Ei siis ole ihme, että EK.n brittiläisen sisarjärjestön CBI:n selvityksen mukaan ”Norjan mallin” seuraaminen vähentäisi dramaattisesti brittien mahdollisuuksia vaikuttaa noudatettavien sääntöjen sisältöön. On parempi olla mukana neuvottelupöydissä ja pyrkiä muokkaamaan sääntelyä mieleisekseen, kuin kiltisti niellä päätökset, joihin ei ole voinut vaikuttaa lainkaan.