Mikko Vieltojärvi: Suomessa maailman osaavin kansa – pidetään tämä
Viime vuosina Suomessa on odotettu jännityksellä OECD:n koulutusta koskevien tutkimusten ja tilastojen julkaisuja. PISA-tulosten pitkäaikainen lasku on herättänyt huolta perusosaamisen heikkenemisestä ja Education at a Glance -raportin uutisoinnissa on korostettu korkeakoulutettujen nuorten aikuisten vähäistä määrää suhteessa muihin OECD-maihin. Viimeaikaiset heikot tulokset muissa tutkimuksissa herättivät huolta, että Suomen sijoitus olisi pudonnut myös aikuisten osaamisessa. Nyt on kuitenkin aihetta juhlaan, sillä 10.12. julkaistussa PIAAC-tutkimuksessa Suomi sijoittui ykköseksi.
Tuloksissa erityisen hienoa on, että Suomi on parantanut tuloksiaan eniten kaikista maista sekä lukutaidossa että numerotaidossa. Tämä on täysin vastakkainen trendi muihin OECD-maihin verrattuna, sillä lukutaidossa Suomen ohella ainoastaan Tanskassa tulokset paranivat merkittävästi. Toinen merkittävä ilonaihe tuloksissa on, että on parhaimmat taidot oli 20–49-vuotiaiden ikäryhmällä, jotka ovat työelämässä vielä pitkään.
Yhteiskunnan menestyksen ja kansainvälisessä kilpailussa pärjäämisen kannalta merkitystä onkin nimenomaisesti sillä, mitä työvoima osaa – ei sillä, missä maassa on muodollisesti korkeimmin koulutettu väestö. Suomalaisen toisen asteen tutkinnon suorittaneen keskimääräinen osaaminen on vahvempaa kuin 19 (!) OECD-maan korkeakoulutetun.
Osaaminen ja koulutustaso korreloivat kuitenkin Suomessakin selvästi, joten Suomen kansallinen tavoite korkeakoulutettujen määrän lisäämisestä on tärkeä. Toivon mukaan näiden tulosten jälkeen osaamme olla liikoja kauhistelematta tilastoja korkeakoulutettujen määristä eri maissa. Kansainvälinen vertailu keskenään erilaisten koulutusjärjestelmien tuottamista korkeakoulutettujen määristä on helppoa, mutta kertoo kovin vähän osaamisesta ja tutkintojen tuottamista taidoista. Korkeakoulutettujen määrissä maailman kärkeä olevissa Singaporessa ja Etelä-Koreassa korkeakoulutettujen osaaminen jää selvästi jälkeen suomalaisista toisen asteen tutkinnon suorittaneista. Tätä meidän ei varmaankaan kannata tavoitella?
PIAAC-tutkimuksessa selvitettiin osaamisen ohella myös osaamisen kohtaantoa suhteessa työmarkkinoihin. Noin 20 % suomalaisista (hieman alle OECD:n keskiarvon) on sellaisissa tehtävissä, joihin riittäisi alhaisempikin tutkinto. Esimerkiksi Englanniksi ja Japanissa vastaava osuus lähentelee 40 %, jolloin voitaneen puhua jo ylikoulutuksesta suhteessa työmarkkinoiden tarpeisiin. Muihin OECD-maihin verrattuna suomalaisista kaikkein suurin osa työskentelee alalla, johon on opiskellut. Näistä tuloksista voisi vetää johtopäätöksen, että koulutustarpeiden ennakoinnissa olemme onnistuneet hyvin. Kenties työelämän tiivis osallistuminen koulutuksen ennakointiin on ollut Suomen erityinen vahvuus, josta kannattaisi jatkossakin pitää kiinni.
Mikä sitten selittää Suomen mainiota menestystä PIAAC-tutkimuksessa? PISA-tulosten perusteella nuorten osaaminen on heikentynyt jo pitkään, mutta syytä sen enempää aikaisempiin erinomaisiin tuloksiin kuin myöhempään romahdukseenkaan emme varmuudella tiedä. Sama on varmasti totta myös PIAACin osalta. Jotain suomalaisessa työelämässä kuitenkin tehdään oikein, kun tulokset ovat näin hyviä. Yhden mahdollisen vastauksen voi tarjota Työolobarometri, jonka mukaan 84 prosenttia suomalaisista kokee, että työpaikalla voi oppia koko ajan uusia asioita.
Nämä tulokset tuovat vahvaa luottamusta siihen, että Suomen talous perustuu jatkossakin osaamisesta syntyvään kasvuun!