Oksala bloggaa: Naisten työmarkkina-aseman parantaminen edellyttää perhevapaauudistusta

Tasa-arvo työelämässä edellyttää kahta suurta muutosta. Jako miesvaltaisiin ja naisvaltaisiin aloihin on saatava loppumaan. Tämä edellyttää aktiivista vaikuttamista nuorten koulutusvalintoihin. Perhevapaiden käytön on jakauduttava nykyistä selvästi tasapuolisemmin isien ja äitien välillä. Tämä edellyttää perhevapaauudistusta.

Luonnollisesti muutos perhevapaiden käytössä edellyttää muutosta myös meidän miesten asenteissa. Miten itse vastasyntyneen lapsen isinä suhtaudumme perhevapaiden tasaisempaan jakamiseen lapsen äidin kanssa? Tai miten suhtaudumme miespuoliseen työkaveriin, joka jää kotiin hoitomaan lastaan? Aivan erityisen tärkeää, että me esimiesasemassa olevat miehet suhtaudumme kannustavasti omassa työyhteisössämme siihen, että myös miehet jäävät kotiin pientä lasta hoitamaan.

Itse tunnustan, että oma asenteeni näissä asioissa on selkeästi muuttunut. Kymmenen vuotta sitten, kun olin sosiaali- ja terveysministerissä töissä, vastustin hyvinkin voimakkaasti perhevapaiden kiintiöimistä miesten ja naisten välillä. Halusin jättää tämän asian perheen päätettäväksi. Ajattelin, että kyllä asenteiden muutos vääjäämättä johtaa perhevapaiden tasaisempaan jakautumiseen. Näinhän ei ikävä kyllä käynyt. Olin väärässä.

Kun kuitenkin olen aina kannattanut naisten työmarkkina-aseman parantamista, on minun vuosien saatossa ollut pakko muuttaa kantaani perhevapaisiin. Tämä ns. perheiden vapaa valinta, kun ei ole muuttunut vuosien saatossa yhtään. Yhä miehet käyttävät noin 2 prosenttia niistä vanhempainvapaapäivistä, jotka ovat vapaasti jaettavissa isän ja äidin välillä.

Onneksi ihmisellä, myös keski-ikäisellä johtajalla Etelärannasta, on oikeus muuttaa mielipiteitään.

Kun nyt kuuntelen perhevapaaudistuksen vastustajien moninaisia perusteluita, on pakko todeta, että taitaa taustalla olla halu pitää lastenhoito naisten asiana ja työssä eteneminen miesten temmellyskenttänä. Ääneen tätä perustelua ei nykymaailmassa perhevapaauudistuksen kovimmatkaan vastustajat kehtaa sanoa.

Kun valmistelin EK:n omaa perhevapaamallia, haastattelin mm. yhtä suomalaista henkilöstöjohtajaa, jolla oli kokemusta myös työelämästä Ruotsissa. Hän kertoi yllättyneensä siitä, kuinka paljon hyvinkin vaativissa työtehtävissä kansainvälisessä pörssiyhtiössä olevat ruotsalaismiehet osallistuivat lastenhoitoon. He pitivät pitkiä perhevapaita. He jäivät kotiin hoitamaan sairasta lasta. He kiiruhtivat iltapäivällä töistä pois hakeakseen lapsensa päiväkodista.

Ei kehitys Ruotsissakaan ole ollut automaattista. Perheiden käyttäytymiseen on vaikutettu lainsäädäntöä kehittämällä.

Suomessa tarvitaan naisten työmarkkina-asemaa parantava perhevapaauudistus. Uskon, että kahden vuoden kuluttua, Naistenpäivänä 2020, on olemassa valmis esitys uudeksi tasa-arvoiseksi perhevapaajärjestelmäksi. Sitä esitystä haluan olla mukana valmistelemassa.