Onko cleantech ohimenevä buumi?

Tuuli Mäkelä, EK

Cleantech elää parhaillaan kovaa buumia Suomessa. Se on päivän buzzword kun puhutaan uusista kasvulupauksista ja rakennemuutoksen ratkaisuista. Cleantech-sampo jauhaa vientituloja, työpaikkoja ja maailmanparannusta.  Win-win-win, kuten on tapana sanoa. Sopivaa vastapainoa kaikelle synkistelylle.

Kun jotakin asiaa toitotetaan useasta torvesta, alkaa se helposti herättää epäilystä ja vastareaktioita: ei Suomea pelkällä cleantechillä pelasteta, kyse on vain teollisuudenalojen uudelleenbrändäyksestä, toiminta pyörii ainoastaan verorahoin ja niin edelleen.

Muotisanoissa ja käsitteissä on se ongelma, että iskevyydessään ne menettävät usein täsmällisyyden.  Sama asia alkaa saada vähän eri sisältöä riippuen kuka siitä puhuu.  Muotisanoilla on tapana myös aikanaan hävitä keskusteluista kun niitä on viljelty kyllästymiseen saakka.

Mistä ”cleantechissä” onkaan lopulta kyse? Se on syytä ymmärtää eräänlaisena sateenvarjoterminä, jonka alle mahtuu monenlaista liiketoimintaa. Niitä yhdistää tavoite pienentää ympäristölle aiheutuvia haittavaikutuksia.

Ei välttämättä mitään erityisen mullistavaa tai edes kovin uutta. Eikä sen tarvitsekaan olla.

Määritelmä on luonteeltaan elävä, koska tavoitteena on aina vain pienempi rasitus ympäristölle. Siksi sille on vaikea antaa kovin jäykkää mittaristoa. Perimmäisenä tavoitteena voi olla esimerkiksi nollapäästöt tai raaka-aineiden täysi kierto: yhden jätteestä tulee toisen raaka-aine.

Konecranesin toimitusjohtaja Pekka Lundmark sanoi taannoin, että tavalla tai toisella kaikesta liiketoiminnasta tulee aikanaan cleantechiä. Energian tai materiaalien tehokas käyttö parantaa ympäristön lisäksi tuottavuutta. Se on usein yksinkertaisesti vain fiksua bisnestä.

Ja sille on aito tarve. Taustalla ovat suuret globaalit ympäristöongelmat, joille pitäisi edelleen yrittää löytää ratkaisu. Euroopan ulkopuolella ne ovat välittömämpiä, mutta esimerkiksi ilmastonmuutoksen haittavaikutukset ovat meilläkin väistämättä edessä ellei asialle tehdä jotakin. Onko siis lopulta vaihtoehtoakaan?

Cleantechistä löytyy St1:sen hallituksen puheenjohtajan Mika Anttosen sanoin lähes rajattomia liiketoimintamahdollisuuksia. Yritysten tehtävä on tunnistaa megatrendeistä oikeat bisnessegmentit ja luoda niistä menestyvää liiketoimintaa.

Poliittiset päättäjät eivät voi tehdä tätä valintaa yritysten puolesta, vaan niiden tehtävä on luoda puitteet, joissa menestyminen on mahdollista. Pitkäaikaisia tavoitteita esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle tarvitaan, mutta resurssien tehokkaampaan käyttöön ohjaavat jo pitkälti markkinat.

Iskusanat tulevat ja menevät, mutta itse asia on tullut jäädäkseen. Muista näkökulmia keskusteluun luvassa lähiviikkoina EK:n SOME kanavissa.

Tuuli Mäkelä
asiantuntija
Elinkeinoelämän keskusliitto EK