Penna Urrila bloggaa: Hyvinvointiyhteiskunta kaipaa lisää maksajia

Kesän aikana vellonut verokeskustelu on mennyt paikoitellen oudoille urille. Monet ovat muun muassa vaatineet veronkiristyksiä ”hyvätuloisille”, mutta itse hyvätuloisuuden rajasta on vaihtelevia käsityksiä. Esimerkiksi Antti Rinne ehdotti verotuksen kiristämistä kaikilta yli 40 000 – 50 000 euroa vuodessa ansaitsevilta.

EK:n johtava ekonomisti Penna Urrila

Keskustelussa unohtuu ensinnäkin se, että julkisen sektorimme rahoitus on erittäin kapeilla harteilla. Hyvätuloisia, joiden maksamilla verotuloilla rahoitetaan suuri osa hyvinvointipalveluista, on Suomessa kertakaikkisen vähän. Toiseksi, Suomen ansiotuloverojärjestelmä on jo valmiiksi Euroopan ja samalla koko maailman progressiivisimpia. Ja vielä, viime vuosina Suomessa tehdyt veronkorotukset ovat painottuneet selvästi keski- ja hyvätuloisille.

Tilannetta kuvaa hyvin esimerkiksi se, että vain 11 prosenttia suomalaisista ansiotuloa saaneista henkilöistä ansaitsi toissa vuonna yli 50 000 euroa. Tähän joukkoon kuuluvat maksoivat kuitenkin peräti 45 prosenttia kaikista välittömistä veroista.

Keskituloinen suomalainen maksaa vähän yli 3 000 euron bruttopalkastaan veroja lähes kolmanneksen, ja lisätulosta verottaja ottaa noin puolet. Saman tulotason ruotsalaiselle jää kuukaudessa yli 200 euroa enemmän käteen. Akateemisissa asiantuntijatehtävissä Suomi häviää veromaaottelun Ruotsille vielä selvemmin numeroin.

Suomalaisten enemmistö kannattaa tuloja tasaavaa, progressiivista verotusta. Progression kiristäminen ei kuitenkaan ole tie julkisen sektorin tasapainottamiseen, sillä merkittäviä lisäverotuloja voisi Suomessa saada vain ulottamalla veronkiristykset myös laajaan keskiluokkaan. Koulutuksen, osaamisen ja uralla etenemisen verottaminen nykyistäkin kireämmällä marginaaliverolla olisi hyvin haitallista talouspolitiikkaa.

Paras tie lisäverotuloihin ei olekaan marginaaliverotuksen kiristäminen, vaan talouden kääntyminen kasvuun. Tarvitsemme kipeästi lisää keski- ja hyvätuloisia ylläpitääksemme sellaisia hyvinvointipalveluita, joita suomalaiset arvostavat. Samalla on huolehdittava siitä, että myös pienipalkkainen työ on aina kannattavaa ottaa vastaan.