Penna Urrila bloggaa: Kilpailukyky on kaikkien suomalaisten asia

Suomen kustannuskilpailukyky oli pahoin rapautunut koko 2010-luvun alkupuolen. Edes erittäin pienet palkankorotukset vuosina 2014-2016 eivät oikaisseet tilannetta riittävästi, koska tuottavuuden nousu oli niin hidasta. Vasta kilpailukykysopimuksen solmimisen ja talouskasvun viriämisen jälkeen Suomi on alkanut kuroa kiinni tärkeimpiä verrokkimaita.

Kilpailukykysopimuksen kaikilla kolmella osalla – sosiaalimaksujen siirrolla, työajan pidennyksellä sekä palkkojen nollakorotusvuodella – on ollut olennainen merkitys kustannuskilpailukyvyn parantumisessa ja työllisyyden kääntymisessä kasvuun.

Vielä emme ole kuitenkaan perillä. Tilanne on huomattavasti parantunut vuodesta 2015, mutta yhä edelleen Suomen vientimenestys on pysynyt melko vaisuna. Tarvetta kilpailukyvyn parantamiseen on edelleen, ja samalla on pystyttävä uudistamaan Suomen talouden ja työmarkkinoiden rakenteita laajemminkin työllisyysasteen nostamiseksi kohti hallituksen 75 prosentin tavoitetta.

Kaikkien alojen kustannustasolla on merkitystä

Usein puhumme ainoastaan viennin kilpailukyvystä – mikä on toki tärkeää pienelle Suomen kaltaiselle avotaloudelle – mutta unohdamme samalla sen, että monet muutkin alat kohtaavat kansainvälisen kilpailun arjessaan. Yhtenä esimerkkinä tästä on vaikkapa matkailuyritykset, joille kustannustasolla on tietenkin merkitystä palveluviennissä (ulkomaisten matkailijoiden tulossa Suomeen), mutta samalla tavalla myös kotimaisten kuluttajien lomanviettopäätöksissä.

Samoin on keskustelussa vähemmälle huomiolle jäänyt se, että nykyaikaisessa verkostoituneessa taloudessa vientimenestys ei riipu ainoastaan vientiyritysten itse tekemistä ratkaisuista. Yritykset ostavat paljon erilaisia tavaroita ja palveluita, joiden kustannukset välittyvät toimijalta toiselle monimutkaisia ketjuja pitkin. Näin myös palvelualojen ja julkisen sektorinkin kustannukset vaikuttavat osaltaan vientiyrityksiimme.

Ei siis ole lainkaan yhdentekevää Suomen vientimenestyksen kannalta, millainen kustannustaso on aloilla, jotka on perinteisesti luettu osaksi kotimarkkinasektoria.

Miten kustannuspaineet välittyvät taloudessa?

Tarkastellaan keskimääräistä teollisuusyritystä ja palkkojen vaikutusta sen kustannuksiin. Jos tämän yrityksen palkkataso nousee yhden prosentin, yrityksen kustannustaso kohoaa Suomen Pankin laskelman mukaan noin 0,2 prosentilla. Sen verran yrityksen täytyisi siis pystyä parantamaan tuottavuutta, jotta sen kilpailukyky ei heikkenisi.

Mutta tosiasiassa tämän tarkasteltavan yrityksen kustannuksiin vaikuttavat paitsi sen oma palkkakehitys, myös kaikkien sen ostamien tavaroiden ja palveluiden kustannustaso. Jos kaikkien toimialojen palkkataso nousee yhdellä prosentilla, yrityksen kustannustaso nousee selvästi enemmän, eli lähes 0,35 prosenttia.

Välilliset, ostojen kautta tulevat kustannuspaineet muodostavat siis yli kolmanneksen tämän keskimääräisen teollisuusyrityksen kustannuksista. Osalla aloista ja yrityksistä välilliset kustannuspaineet voivat olla suhteessa paljon suurempiakin – eräillä aloilla välillinen kustannuspaine on jopa voimakkaampi kuin omien palkkojen vaikutus. Vastaava tulos saadaan myös palvelualoilla: niilläkin välillisten kustannusten merkitys on huomattava.

Myös julkisen sektorin kustannuskehityksen on oltava sopusoinnussa kansainväliselle kilpailulle alttiiden alojen kanssa. Jos kustannukset lähtisivät karkaamaan käsistä, se johtaisi korkeampiin veroihin ja vaikuttaisi kielteisesti sekä ostovoimaan että myös vientimme menestymiseen. Siksi myös julkisen sektorin kustannuskehitys on erittäin tärkeä kysymys kansainvälisessä kilpailussa toimiville yrityksille.