Petri Vuorio: Arvioita kauppapolitiikan näkymistä loppuvuonna 2019
Kauppapolitiikka säilyy otsikoissa myös lähiviikkoina. EK:n johtaja Petri Vuorio taustoittaa ajankohtaisimpia teemoja.
Kauppapoliittisten jännitteiden luoma epävarmuus uhkaa kääntää maailmankaupan kasvun negatiiviseksi ensimmäistä kertaa finanssikriisin jälkeen. Epävarmuus heijastuu nyt aiempaa suoremmin myös suomalaisyritysten liiketoimintaan. Vaikka Suomen talouskasvuluvut ovat yhä olleet verrattain hyviä, ovat yritysten tilauskirjat nyt ohenemassa investointien lykkääntyessä. Tämä taas uhkaa heikentää tulevaa vientiä ja työllisyyttä. Kotimaan vaikea työmarkkinatilanne ei ole omiaan helpottamaan tilannetta.
Kauppapoliittisen tilanteen kehittymiseen vaikuttaa lähiviikkoina erityisesti kolme asiaa:
- Maailman kauppajärjestö WTO:n toiminnan kohtaamat haasteet; riitojenratkaisumekanismin valituselimen lamaantuminen 11.12. alkaen.
- Yhdysvaltain ja Kiinan välinen kauppakonflikti; syntyykö välisopu vai kiihtyykö kauppasota lisätullien asettamisen muodossa 15.12.?
- Yhdysvaltain ja EU:n väliset kauppasuhteet; autotulleilta vältyttäneen, mutta pinnan alla kytee yhä konfliktin kipinä.
EU on sen ulkopuolelta katsottuna maailman suurin vientimarkkina ja yhtenäisenä toimiessaan kauppapoliittinen supervalta. Nykyisessä maailmantalouden kehitystä ja yritystoimintaa haittaavassa epävarmuudessa kauppapolitiikka ansaitsee näkyvän roolin uuden komission prioriteeteissa. EU:n tulee jatkossakin välttää protektionismin houkutukset ja toimia suunnannäyttäjänä sääntöpohjaisen kauppajärjestelmän puolustamisessa. Tämä tapahtuu mm. kauppasopimusverkostoa laajentamalla sekä maailman kauppajärjestö WTO:n uudistamista koskevia neuvotteluja edistämällä. Jotta tässä onnistutaan, tulee EU:n edelleen vahvistaa kauppapoliittista toimintakykyään ja varmistaa tähän tarvittavien resurssien riittävyys.
Britannian poistuessa Pohjoismaiden rooli vapaakaupan puolustajien etulinjassa korostuu entisestään. Tiivis pohjoismainen yhteistyö on myös EK:n yksi prioriteetti osana yhteiseurooppalaista kauppapoliittista vaikuttamistyötämme.
WTO:n riitojenratkaisunmekanismi – onko sen lamaantumisesta syytä olla huolissaan?
Kauppajärjestö WTO on kohdannut jo pitkään voimakasta kritiikkiä. Se ei ole onnistunut juurikaan uudistumaan neljännesvuosisadan olemassaolonsa aikana, kun maailmankauppa taas on muuttanut merkittävästi muotoaan mm. digitalisaation ja Kiinan valtiojohtoisen talousjärjestelmän nousun tuloksena. Tästä huolimatta sen merkitys on ollut elintärkeä: juuri WTO on tarjonnut yhteiset pelisäännöt kansainväliseen kauppaan ja laskenut maailmankaupan keskimääräisiä tullitariffitasoja merkittävästi.
WTO:n pelisääntöjen uskottavuus on perustunut viime kädessä riitojenratkaisumekanismiin, jolla järjestö on kyennyt puuttumaan väärinkäytöksiin ja ratkaisemaan kauppakonflikteja. Se on nähty koko WTO:n toimivimpana osana. Riitojenratkaisumekanismin lisäksi uudistusta WTO:ssa on kaivattu mm. sähköisen kaupan, kehitysmaastatuksen määrittämisen sekä valtionyritysten ja -tukien käsittelyä koskevien sääntöjen osalta. Konsensusvaatimusta jäsenistön keskuudessa on pidetty merkittävänä jarruna uudistuksille ja todennäköistä on, että uudistukset tulevaisuudessa toteutuvat koko jäsenistöä pienemmissä ryhmissä.
Trumpin hallinto on ollut WTO:n kovaäänisimpiä kriitikoita. Vastalauseena Yhdysvallat on kieltäytynyt vahvistamasta riitojenratkaisun valituselimessä tarvittavien tuomareiden nimityksiä. Tämä ei ole aivan uusi ilmiö, sillä uusien tuomarinimityksien vahvistamisesta pidättäytyminen on alkanut jo aiempien hallintojen aikana. Tähän asti tuomareiden vaadittu minimilukumäärä on kuitenkin ollut riittävä ja valituselin pysynyt toimivaltaisena.
Tuomarien puuttuessa WTO:n riitojenratkaisumekanismin valituselin menettää toimintakykynsä 11.12. Säännöt ja kauppakiistoja käsittelevät paneelit pysyvät, mutta varsinainen toimeenpanomekanismi poistuu, mikä väistämättä madaltaa rimaa sääntörikkomuksille ja protektionisille toimille sekä vesittää koko kauppajärjestön toimintaa. Jatkossa kehitysvaihtoehtoja riitojenratkaisun osalta ovat mm. 1) WTO:n sääntöjä heijastelevan korvaavan riitojenratkaisumekanismin luominen ilman Yhdysvaltoja, 2) paluu GATT-tyyppiseen järjestelmään, jossa paneelit tekevät sitovia päätöksiä, jotka mikä tahansa osapuoli voi riitauttamalla ”vesittää”, 3) koko riitojenratkaisumekanismin ”tuhoutuminen” tai 4) WTO:n nykyisen riitojenratkaisumekanismin kehittäminen ja valituselimen toimivallan palauttaminen.
Näiden uhkakuvien edessä EU on hakenut kuumeisesti uusia ratkaisuja mm. yhteistyössä Kanadan kanssa. Eurooppalaisen elinkeinoelämän (BusinessEurope) viesti vaikeassa tilanteessa on, että WTO:n jäsenten tulisi tehdä kaikkensa riitojenratkaisumekanismin kehittämiseksi sen tuhoamisen sijaan. Muussa tapauksessa uhkana on ajautuminen ”viidakon lakien” varaan. Siihen asti kunnes sopu WTO:n osalta löytyy, tulisi kartoittaa korvaavia riitojenratkaisumekanismeja, kuten Euroopan komissio tällä hetkellä tekeekin.
Yhdysvaltain ja Kiinan välisessä kauppasodassa edessä vedenjakaja 15.12.
Joulukuun puolivälissä nähdään, syntyykö osapuolten välisessä kauppasodassa välisopu ns. ensimmäisen vaiheen kauppasopimuksen muodossa vai eskaloituuko tilanne entisestään Yhdysvaltain mahdollisesti asettaessa 15 prosentin tuontitullit noin 160 miljardin dollarin kiinalaiselle kulutustavaratuonnille (mm. älypuhelimet, tabletit, pelikonsolit, lelut). Tämän jälkeen 97 prosenttia Yhdysvaltain kiinalaistuonnista olisi rangaistustullien piirissä.
Kehityskulku kohti välisopua olisi positiivista ja rauhoittaisi markkinoita, mutta olisi kuitenkin vasta kovin pieni askel kohti konfliktin loppuratkaisua. Välisopu ei nimittäin puuttuisi kauppasodan juurisyihin, kuten Kiinan kilpailua vääristäviin valtiontukiin tai ulkomaalaisyritysten pakotettuihin teknologiasiirtoihin. Kiinalta ei ole todennäköistä saada tässä vaiheessa mitään merkittäviä myönnytyksiä, mutta pienikin erävoitto tulisi tarpeeseen: presidentti Trump saisi Kiinan merkittävien maatalousostojen muodossa tarjoiltua poliittisesti tärkeän myönnytyksen maataloustuottajille, joiden vararikot ovat nousseet korkeimmalle tasolleen sitten vuoden 2011. Mikä tärkeintä, kumpikaan osapuoli ei menettäisi kasvoja kotikentällään. Epävarmaa kuitenkin on, tultaisiinko neuvotteluissa enää tämän välisovun jälkeen näkemään juurikaan muuta edistymistä ennen Yhdysvaltain syksyn 2020 presidentinvaaleja, koska osapuolet ovat isoissa kysymyksissä yhä hyvin kaukana toisistaan. Teknologisen kilpajuoksun ja geostrategisen valtakamppailun jatkuessa onkin todennäköistä, että kauppasodasta tai sen uhasta tulee vallitseva olotila lähivuosien ajaksi.
Miten Yhdysvaltain ja Kiinan välinen kauppasota on vaikuttanut suomalaisyrityksiin? Suomen tavaravienti Kiinaan on laskenut tänä vuonna yhdellä prosentilla (01-09/2019) viime vuoteen nähden. Tavaravienti Yhdysvaltoihin taas on kasvanut samana ajanjaksona jopa kaksitoista prosenttia edellisestä vuodesta, joten äkkinäisen arvion pohjalta voitaisiin ajatella suomalaisviennin jopa hyötyneen kiinalaisille koneille ja laitteille asetetuista tuontitulleista. Kauppakonfliktin luoma epävarmuus kuitenkin lykkää uusia investointeja ja on näin ollen pitkittyessään haitallista suomalaisellekin viennille. Tämä epävarmuus ei näy vielä vientiluvuissa, mutta ohentuneissa tilauskirjoissa jo kylläkin. Samoin Kiinan krooninen ylituotanto suuntautuu uusille markkinoille lisäten kilpailua.
Voiko kauppasota tarttua yhä Yhdysvallat-EU -akselille?
Yhdysvallat ilmoitti aiemmin autotullien asettamisesta EU:lle, mikäli kahdenväliset kauppasopimusneuvottelut eivät etene. Tullien asettamista koskevan arvioinnin takaraja oli 13.11. Kauppasopimusneuvottelut eivät ole edenneet, mutta autotullien uhka saattaa kuitenkin olla ohitettu Yhdysvaltain lainsäädäntöön liittyvistä tekijöistä johtuen.
Muutoin vaikuttaa siltä, että presidentti Trumpin hallinto haluaa kokeilla uuden komission paineensietokykyä mm. suunnitteilla olevaan Ranskan digiveroon kohdistettavilla vastatoimilla (sadan prosentin tuontitullit ranskalaiselle samppanjalle ja juustoille). Samoin on huhuttu suunnitteilla olevasta autoja laajemmasta EU-tuontia koskevasta tutkinnasta.
Optimisti voisi ajatella logiikan puoltavan vaihtoehtoa, jossa kauppasodan leviämiseltä Yhdysvaltain ja EU:n välille vältytään. Kahden rintaman kauppasota nimittäin muodostaisi merkittävän taantumariskin Yhdysvaltain omalle taloudelle vuoden 2020 presidentinvaalien alla. Myöskään kongressista ei löydy esimerkiksi EU:lle kohdistettaville autotulleille minkäänlaista tukea, toisin kuin kovalle Kiina-linjalle. Täysin merkityksetöntä vaalien alla ei ole myöskään kansalaismielipide, eli enemmistö yhdysvaltalaisista ei koe EU:n kauppatapojen rikkovan sääntöjä, päinvastoin kuin Kiinan kohdalla. Peruslogiikan varaan ei ole kuitenkaan viime aikoina voitu valitettavasti tuudittautua, joten kaikkia vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia on syytä arvioida huolellisesti.