Pinomaan analyysi: Perustulo ei ole realistinen hanke

Koronakriisin heikentämän julkistalouden kannalta perustulosuunnitelmat ovat täysin epärealistisia. Huomio työllisyyden kohentamisessa olisi kohdistettava muihin kannustinloukkuja purkaviin toimiin, kirjoittaa EK:n ekonomisti Simo Pinomaa.

Suomen perustulokokeilu epäonnistui pahan päiväisesti. Kokeilu osoitti selkeästi vain sen, että vastikkeettoman rahan saanti lisää hyvinvointia ja vähentää stressiä. Tämän selvittämiseksi kokeilua tuskin olisi tarvittu.

Työllisyyden parantamisessa paljon mahdollisuuksia

Vastikkeeton raha on viimeistään todettu tehottomaksi työllisyyden edistämiskeinoksi. Siksi sosiaaliturvaa uudistettaessa ja kannustinloukkuja purettaessa katseet on käännettävä muihin työllisyyttä parantaviin toimiin.

EK on esittänyt esimerkiksi, että perhevapaita tulisi uudistaa siten, että vapaat jakautuvat tasa-arvoisemmin vanhempien kesken. Työttömyysturvaa ja asumistukea on muokattava työhän kannustavammaksi. Kotitalousvähennystä on laajennettava ja paikallista sopimista olisi edistettävä. Palkkatuen käyttöä oppisopimuskoulutuksessa olisi edistettävä.

Kokeilu ei mitannut perustuloa

Suomessa tehty perustulokokeilu ei mitannut aitoa perustuloa, koska siihen osallistuneet saattoivat saada muita tukia kuten asumis- tai toimeentulotukea kokeilun ajan. Lisäksi kokeilu ei kohdistunut koko väestöön vaan vain työttömiin, jotka eivät ole kunnollinen otos koko väestöstä, johon aito perustulo pitäisi kohdistaa.

Suurin ongelma tutkimuksessa oli, että se ei valottanut mitenkään aidon perustulon valtavia kustannuksia. Jos jokaiselle työikäiselle maksettaisiin 560 euroa kuukaudessa, vuosittainen hintalappu olisi noin 20 mrd euroa. On kuitenkin selvä, että tämä ei riittäisi esimerkiksi työttömänä olevien lapsiperheiden menoihin.

Siksi realistisella tasolla olevan perustulon kustannukset nousisivat vielä tästä. Koronakriisin heikentämän julkistalouden kannalta tällaiset suunnitelmat ovat täysin epärealistisia.  Sitä ne tosin ovat olleet ennen koronakriisiäkin.

Ei kannustinvaikutuksia

Kokeilu kohdistettiin 2000 peruspäivärahan varassa olevalle henkilöille. Heille maksettiin 560 euroa kuukaudessa verotonta tuloa riippumatta siitä, kuinka paljon he tienaavat.

Kokeiluun osallistuneet siis pystyivät hakeutumaan erilaisiin keikkahommin tai vaikka vakituiseen työhön ilman pelkoa menettää pohjalla oleva perustulo. Tämän olisi kuvitellut parantaneen kannusteita ja tätä kautta lisänneen kokeiluun osallistuneiden työllisyyttä.

Toisaalta kokeiluun osallistuneet olivat vapautetut työvoimapoliittisista velvoitteista, joka vaikutti toiseen suuntaan ja asetti verrokkiryhmän työllistymisen kannalta parempaan asemaan. Aktiivimallin tulo kesken kokeilujakson vielä vahvisti tätä tämän tekijän vaikutusta.  Sekavuutta lisäsi sekin, että työttömyysturvan lapsikorotukset saadakseen koehenkilöiden piti hakea työttömyysturvaa tavalliseen tapaan.

Kokeilun lopputuloksena olikin se, että kokonaisuudessaan kokeilun työllisyysvaikutus jäi olemattomaksi pieneksi. Perustulo paransi työllisyyttä lapsiperheissä, mutta tulokset olivat epäselviä. Tulkintana on, että pitkäaikaistyöttömien työnhakuun on vaikea vaikuttaa taloudellisten kannusteiden tai sanktioiden avulla.