Tiina Haapasalo bloggaa: EU:n liikennepolitiikassa sensitiivistä säätöä

”It’s a sensitive issue”, kommentoivat EU-neuvottelijat ja -virkamiehet, kun keskustelimme liikennepolitiikan ajankohtaisista hankkeista. Tässä huomioita tuoreimmalta Brysselin-reissultani.

Bloggaaja Tiina Haapasalo vastaa EK:ssa liikenne- ja logistiikkakysymysten edunvalvonnasta. 

EU:n liikennepolitiikka hivuttuu eteenpäin kolmella rintamalla: ilmastotavoitteet, liikennepolitiikan linjat sekä tie- ja raideliikenteen direktiivit.

Ilmastopolitiikan päähuomio 2030-tavoitteissa

Eurooppalaisessa liikennepolitiikassa on sisämarkkinan lisäksi oikeastaan yksi kantava teema ja se on liikenteen ilmastovaikutuksen vähentäminen.

Seuraavan vuosikymmenen tavoitteet ja toimet päätetään EU:n energia- ja ilmastopaketissa vuodelle 2030. Vähennystavoitteet tulevat olemaan liikenteen osalta peräti kolminkertaiset edelliseen 2020-kauteen verrattuna. Yritysten kannalta on olennaista tunnistaa päästövähennysten tehokkaimmat keinot ja selvittää niiden kustannushyödyt. Tätä pyrimme nyt selvittämään sekä omin voimin että komission kautta.

Edessä pitkä vääntö minimipalkoista ja tiemaksuista

Varsinaiset liikenteen asiat ovat pienempää säätöä. Liikennepolitiikan suuntaviivoja on linjattu ns. valkoisella kirjalla jo viime kauden alussa. Uusi komissio tekee siihen vain pieniä tarkistuksia. Ainakin tämä vuosi menee siihen, että komissio järjestää kuulemisia, seminaareja, tapaamisia ja muodostaa itselleen näkemyksiä linjan viilauksesta. Uusia henkilöitäkin on tullut vastuutehtäviin sekä komissaarien kabineteissa että liikenteen pääosastolla. Tämä tuo oman viiveensä alkukauteen.

Toki uusia lainsäädäntöehdotuksiakin on työn alla. Komissio valmistelee tieliikenteeseen direktiivipakettia. Se sisältää 4–5 nykyistä direktiiviä, joihin tulisi jokaiseen vain pienehköjä muutoksia. Silti direktiivipaketti sai EU-toimijat pyörittämään päätään, että ”it’s a sensitive issue”. Mistä sitten kiikastaa?

Jäsenmaat sooloilevat ja monet sensitiivisyydet liittyvät mm. työelämän sosiaalikysymyksiin. Miten määritellään minimipalkat rekkamiehille, jotka ajavat usean EU-maan läpi? Milloin ja missä ulkomaalaisen kuskin on soveliasta nukkua viikkoleponsa? Myös tiemaksut puhuttavat ja nyt pohditaan niiden ulottamista koko Euroopan henkilöliikenteeseen. Yhteisymmärryksen löytäminen tulee olemaan kovan työn ja useiden vuosien takana.

Raideliikenteessä vanhat hankkeet kesken

EU-komission käsittelyssä on yhä edeltäjien aloitteita liittyen rautatieliikenteeseen ja lentoliikenteeseen. Rautatieliikenteen avaamista kilpailulle ja sisämarkkinan edistämistä käsitellään jo neljännessä säädäntöpaketissa.

Rautateiden henkilöliikenteen markkinoiden avaaminen on sekin ”sensitive issue”. Suurista eurooppalaisista rautatieyhtiöistä tai niitä omistavista jäsenmaista ei tunnu löytyvän veturia, joka tätä ajaisi.

Summa summarum – EU:n liikennepolitiikassa ollaan kypsyyden vaiheessa. Paljon lainsäädäntöä on jo valmiina, mutta valuvikoja riittää. Nyt pitäisi saada uusi vaihde silmään: kuinka ajantasaistaa säädäntöpohjaa niin, että siitä saadaan aitoa hyötyä ja eurooppalaista agendaa eteenpäin. Ja samalla toisesta päästä pitäisi purkaa turhaa säädäntöä alta pois.