Timo Vuori: Strategista autonomiaa vai strategista kilpailukykyä?

Strategisesta autonomiasta on tullut EU-politiikan johtotähti yhä useammalla osa-alueella. Yhä enemmän huomiota tarvitaan kuitenkin strategiselle kilpailukyvylle ja reilulle kilpailulle, haastaa EK:n kauppapolitiikan johtaja Timo Vuori.

Strategisen autonomian sijasta Eurooppa kaipaa strategista kilpailukykyä. Tämä vahva viesti sisältyy EK:n kattojärjestön Business Europen tuoreeseen kannanottoon. Siinä peräänkuulutetaan EU:lta fiksua sisämarkkinapolitiikkaa ja avointa kauppapolitiikkaa, jolla varmistetaan EU:n strateginen pärjääminen geotalouden murroksessa.

Kriisien keskellä EU:n johtavaksi, poliittiseksi tavoitteeksi on noussut strateginen autonomia, josta tuleva puheenjohtajamaa Espanja on luvannut ehdotuksen lokakuussa. Tätä ennen kesäkuussa julkaistaan komission ehdotus talouden turvallisuudesta. Suurvaltakilpailussa EU haluaa vahvistaa kykyään toimia itsenäisesti, puolustaa etujaan ja vähentää riippuvuuksiaan muista maista.

Elinkeinoelämä pitää toki hyvänä EU:n halua vahvistaa EU:n talouden kriisikestävyyttä. Samalla on vaarana, että EU kääntyy sisäänpäin ja muuttuu protektionistiseksi. Tällöin unohtuu, että EU-maiden talous ja yritysten kilpailukyky perustuvat globaalien arvoketjujen toimivuuteen. EU ei muutu yhdessä yössä omavaraiseksi valtiotukia jakamalla eikä se käytännössä ole järkeväkään kaikkien kriittisten raaka-aineiden ja teknologioiden osalta.

Kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa EU:n vahvuus on terveeseen kilpailuun perustuvat sisämarkkinat, joiden markkinaehtoisuutta on vahvistettava fiksulla sääntelyllä. EU:n kilpailukykyä on syytä tukea myös aktiivisella, avoimella kauppapolitiikalla, joka kauppasopimuksin varmistaa viennin ja tuonnin kolmansien maiden kanssa. Samalla EU vahvistaa strategiasta kumppanuutta kriittisessä teknologiassa ja raaka-aineissa tärkeiden kumppanimaiden kanssa. Eristäytyvän EU-linnakkeen sijasta EU:n on oltava avoimen kaupan ja terveen kilpailun edistäjä suurvaltojen joukossa.