Turhista veroriidoista on syytä päästä eroon
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön tarkoitus ei ole toimia valitusautomaattina ja aiheuttaa turhia, vuosia kestäviä veroriitoja. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä on vuosia kritisoitu siitä (mm. KL 24.5.2018), että se valittaa yritysten saamista positiivisista ennakkoratkaisuista lähes poikkeuksetta – vaikka ne olisivat yksimielisiä. Näin on tilanne erityisesti keskusverolautakunnan (KVL) antamissa arvonlisäverotusta koskevissa ennakkoratkaisuissa. Turhat valitukset syövät kaikkien osapuolien resursseja ja heikentävät yrityksille elintärkeää oikeusvarmuutta, kirjoittaa EK:n veroasiantuntija Tiina Ruohola Kauppalehdessä (9.9.)
Korkein hallinto-oikeus (KHO) on 14.8.2019 antamassaan vuosikirjaratkaisussa 2019:95 puuttunut tilanteeseen. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli kyseisessä tapauksessa valittanut KVL:n yksimielisestä ratkaisusta, jossa oli nimenomaisesti viitattu KHO:n selvään 2018 ratkaisuun samasta asiasta. Ratkaisullaan KHO hylkäsi valituksen ja velvoitti Verohallinnon korvaamaan yrityksen oikeudenkäyntikulut. KHO:n vuosikirjaratkaisuna julkaisema ratkaisu on poikkeuksellinen. Tyypillisesti hallintoasioissa molemmat maksavat omat kulunsa; oikeudenkäyntikulut voidaan määrätä viranomaisen maksettavaksi ainoastaan, jos kysymys on viranomaisen virheestä tai on kohtuutonta vaatia verovelvollista kantamaan omat kulunsa. Tässä tapauksessa tulkinta oli KHO:n mukaan jo ratkaistu vuosikirjapäätöksellä. Asian olisi siis pitänyt olla selvä, eikä valitukselle ollut asiallisia perusteita.
KHO:n näpäytys oli aiheellinen – turhista valituksista on päästävä eroon. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön nykyisellään hyvin laajaa roolia tulisikin tarkastella uudelleen turhien ja kalliiden veroriitojen välttämiseksi. Veronsaajan oikeudenvalvontayksikön tehtävänä on nimensä mukaisesti tasapainoisesti valvoa veronsaajan ”oikeutta”, ei härkäpäisesti valittaa asiassa kuin asiassa. KVL:n kokoonpanossa on aina mukana myös veronsaajan edustus. Toisin sanoen, yksimielisessä ratkaisussa myös veronsaaja on asiassa samaa mieltä.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö käyttää itsenäistä puhevaltaa ja on Verohallinnosta itsenäinen orgaani. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö voi valittaa ennakkoratkaisusta, jos asia on ennakkotapauksen luonteinen tai jos taloudellinen intressi on suuri. Näiden ymmärrettävien perusteiden lisäksi laissa on lisäksi erittäin laaja ”kaatosäännös”, jonka mukaan valitusoikeus on olemassa myös silloin, kun ”veronsaajien oikeudenvalvonta muutoin sitä edellyttää”. Viimeisen lisäyksen myötä valitukseen ei tarvita edes suurta taloudellista tai ennakkotapausintressiä, vaan yksiköllä on oikeus valittaa käytännössä kaikesta.
KHO:n antaman vuosikirjaratkaisun viesti on selkeä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus asiassa oli turha ja yrityksen kannalta täysin kohtuuton. Tilanteen korjaamiseksi veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitusoikeus KVL:n yksimielisestä ratkaisusta tulisi poistaa – tällainen yksimielinen ratkaisuhan on jo punnittu myös veronsaajan kannalta. Lisäksi lakia tulisi muuttaa siten, ettei valitusoikeutta olisi epämääräisellä ”veronsaajien oikeudenvalvonta muutoin sitä edellyttää” -perusteella. Näillä täsmennyksillä oikeusvarmuus paranisi ja turhat oikeudenkäynnit vähenisivät ilman että veronsaajien oikeuden asianmukainen valvonta vaarantuisi.
Arvonlisävero on oma-aloitteinen vero. Yritykset tekevät päivittäin siihen liittyviä ratkaisuja. Ennakkoratkaisun hakeminen on poikkeus, jota haetaan vain yritykselle hyvin merkittävissä asioissa. Yritykselle ennakkoratkaisu on ennakkoratkaisu vain etukäteen annettuna.
Arvonlisäverotuksen osalta tulisi siten lisäksi pohtia luottamuksen suojaan perustuvaa järjestelmää. Tällaisessa järjestelmässä yrityksen saama positiivinen ennakkoratkaisu sitoisi heti Verohallintoa. Jos ratkaisu muuttuisi myöhemmin oikeusasteissa, lainvoimaiseksi jäänyt, muuttunut tulkinta tulisi voimaan ainoastaan päätöspäivästä lähtien, ilman takautuvaa vaikutusta.
Tällainen järjestelmä olisi myös Verohallinnon strategian mukainen ennakollinen tapa toimia. Luottamukseen perustuva toimintatapa loisi yrityksille niiden kaipaamaa oikeusvarmuutta ja mahdollistaisi investoinnit ilman pelkoa myöhemmin muuttuvasta tulkinnasta.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kauppalehdessä 8.9.2019