Työntekijän sananvapaudesta

Helsingin käräjäoikeus katsoi taannoisessa tuomiossaan, että työntekijä oli tehnyt väärin mollatessaan työnantajaansa netissä ja kannustaessaan lukijoita boikotoimaan yrityksen tuotteita. Työntekijä vetosi sananvapauteen, muttei saanut ymmärrystä tuomioistuimelta.

Toinen työntekijä oli esiintynyt suositussa television viihdeohjelmassa. Katsojille kävi selväksi, että mies edusti arvoja, joita työpaikalla ja yhteiskunnassa ei suvaita. Kun hän saapui seuraavan kerran työhönsä, työnantaja pani työsopimuksen poikki. Työntekijä ei voinut käsittää päätöstä. Hänen mielestään yhtiölle ei kuulunut, mitä hän teki vapaa-aikanaan. Asiaa puitiin oikeudessa, perusoikeuksiin vedottiin, mutta työnantajan päätös piti.

Kolmas työntekijä arvosteli sanomalehdissä työnantajansa strategisia päätöksiä kärkevästi. Kritiikin kohteeksi joutui kunnan omistama yhtiö, joka tuotti asukkaille tärkeitä palveluja. Työntekijä oli omasta mielestään käyttänyt kuntalaiselle kuuluvaa sananvapautta. Yhtiö näki asian toisin. Kirjoittaja sai varoituksen, ja kun arvostelu ei ottanut laantuakseen, työsuhde päättyi. Tuomioistuin katsoi uunituoreessa päätöksessään, että tähän oli riittävät perusteet.

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on sananvapaus. Siihen kuuluu muun muassa oikeus ilmaista mielipiteitä kenenkään ennakolta estämättä. Monesti ihmetellään, että eikö sananvapaus kuulukaan työntekijälle. Eikö hän saakaan osallistua polttavaa yhteiskunnallista kysymystä koskevaan keskusteluun? Ainakaan edellä kerrotuissa oikeusjutuissa perusoikeuksiin vetoamalla ei pärjännyt loppuun asti.

Työntekijällä on perustuslain mukainen sananvapaus, mutta perusoikeudet eivät ole ehdottomia, vaan niihin liittyy monia rajoituksia. Niitä voi tulla esimerkiksi lainsäädännöstä, kuten työsopimuslaista. Sen mukaan työntekijän pitää olla lojaali työnantajaansa kohtaan; hänen on vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä häneltä voidaan kohtuudella vaatia.

Kun juristit puhuvat perusoikeuksien rajoituksista, asia kuulostaa ällistyttävän monimutkaiselta. Yleensä pärjää kuitenkin terveen järjen käytöllä. Perustuslaissa sanotaan esimerkiksi, että jokaisella on vapaus liikkua maassa ja oikeus lähteä maasta. Tuskin kukaan kuitenkaan kuvittelee, että työstä poissaolon voisi kuitata sillä, että on käyttänyt perustuslain mukaista oikeuttaan liikkua maassa! Jos poissaololle ei löydy parempaa selitystä, seurauksena voi olla jopa työsuhteen loppuminen. Parisuhteessa liian reipas sana voi johtaa suhteen kariutumiseen. Jos toinen loukkaantuu ja lähtee, perusoikeuksiin ja sananvapauteen vetoaminen ei varmaankaan riittää korjaamaan tilannetta.

Melko yksinkertaisista asioista on siis kyse. Sananvapaus työsuhteessa ei ole eri asemassa. Työ voi rajoittaa aika paljonkin sitä, mitä työnantajastaan voi julkisesti sanoa. Mitä näkyvämmässä asemassa työntekijä on, sitä tarkemmin hänen on mietittävä sanomisiaan. Oikeuksien ymmärtämiseksi ei tarvitse kuitenkaan avata lakikirjaa, vaan siihen riittää yleensä hetken harkinta: onko tämä sopusoinnussa sen kanssa, mitä työnantajani voi minulta kohtuudella odottaa?

Työnantajan pitää huomata, että mahdollinen ylilyönti ei yleensä anna oikeutta työsuhteen katkaisemiseen ensimmäisestä kerrasta. Työssä tapahtuvat rikkeet on pyrittävä yleensäkin hoitamaan keskusteluilla ja varoituksella ennen jykevämpiin keinoihin tarttumista.

Mikko Nyyssölä