Työterveyshuollossa järjestämisvastuu on työnantajilla
Terveyspoliittisessa keskustelussa työterveyshuoltoon suhtaudutaan kovin vaihtelevasti. Joidenkin mielestä se on syytä pyyhkiä pois maan päältä. Toinen ääripää sanoo muun terveydenhuollon ajautuvan katastrofiin, jos sen asemaan puututaan. Joillekin keskustelijoille tuntuu olevan epäselvää, että työterveyshuollon järjestämisestä vastaavat työnantajat ja palvelut rahoitetaan työnantajien ja palkansaajien kukkaroista.
Mielipiteisiin meillä kaikilla on tietysti täysi oikeus – myös työterveyshuollosta. Tilanne muodostuu kuitenkin harmilliseksi, jos mielipiteet perustuvat enemmän uskomuksiin kuin tosiasioihin. Pulmallisuuteen saakka päädytään, kun valtaapitäviin vaikuttamisessa uskomukset yhdistyvät asiantuntijan arvovaltaan. Tuorein esimerkki tästä on se, että työterveyshuoltoa vaadittiin osallistumaan myös muiden kuin työssäkäyvien koronarokottamiseen.
Työterveyshuolto on lakisääteistä toimintaa. Laki sanoo, että ”työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työterveyshuolto työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työntekijöiden turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi ja edistämiseksi”. Työterveyshuollon sisältö on säädetty laissa ja asetuksessa hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä. Työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäiseminen ja torjuminen on työnantajille pakollisesti ja muu osa on vapaaehtoisesti järjestettävä.
Järjestämis- ja rahoitusvastuu on siis työnantajalla ja toiminta on rajattu työntekijöiden terveydellisen hyvinvoinnin turvaamiseen ja edistämiseen. Työnantaja voi tuottaa työntekijöilleen tarkoitetut työterveyshuollon palvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa tai hankkia palvelun terveyskeskukselta tai yksityiseltä tuottajalta. Muut eivät voi vaikuttaa siihen, että työnantajan kustantamana työterveyshuoltona palveluja alettaisiin tarjota muillekin kuin työntekijöille.
Työnantajalle korvataan sairausvakuutuslain perusteella työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Vuonna 2019 työnantajien hyväksytyt järjestämiskustannukset olivat noin 875 miljoonaa euroa ja kustannuksia korvattiin 367 miljoonalla eurolla. Nämä korvaukset rahoitetaan kokonaisuudessaan työnantajilta ja työntekijöiltä perittävillä sairausvakuutusmaksuilla. Vakuutusmaksut huomioon ottaen työterveyshuollon palvelujen tosiasialliset rahoittajat ovat siis työnantajat ja työntekijät. Valtio ei osallistu työterveyshuollon rahoitukseen. Sairausvakuutusmaksujen verovähenteisyyttä ei ole ollut tapana laskea rahoitukseen osallistumiseksi.
Tämä blogi on yritys kuvata objektiivisesti työterveyshuollon roolia. Muidenkin olisi syytä kantaa kortensa samaan kekoon uskomusten muuttamiseksi tiedoksi. Voisiko esimerkiksi Työterveyslaitos huolehtia ”stm-konserniin” kuuluvana asiantuntijalaitoksena siitä, että se lakisääteisen koulutus- ja tiedotustoimintansa osana saattaa konserninsa osat sekä vallanpitäjät tietoisiksi työterveyshuollon perusasioista?