Työvoiman vapaa liikkuvuus elinehto kiinteistöpalvelualalle
Suomen kankea työlupamenettely on muodostunut painajaiseksi kiinteistöpalvelualan työnantajille. Osaavan ja motivoituneen työvoiman vaje ja lähivuosien kiivas eläköityminen ovat kestämätön yhtälö, jos ulkomailta rekrytointia ei saada nykyistä sujuvammaksi.
Erityiseksi pullonkaulaksi on osoittautunut ammattikohtainen saatavuusharkinta. Se hidastaa kohtuuttomasti paitsi EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien myös muissa EU-maissa jo pitkään työskennelleiden kolmansien maiden kansalaisten palkkaamista. Menettelyn pönkittäminen hämmästyttää, sillä sen hyödyistä on toistaiseksi kovin vähän näyttöä. Haitoista sen sijaan on. Onneksi osa viranomaisista on havahtunut siihen, etteivät kaikki työhallinnon rekistereissä olevat työttömät siivoojat kykene tai halua alan töihin.
Uudellamaalla siivoojia koskevasta saatavuusharkinnasta onkin luovuttu. Taustalla on vaikea kohtaanto-ongelma, joka ei ratkea palkkaamista hidastavilla menettelyillä saati rajoja sulkemalla. Turhaan byrokratiaan kuluvia yhteisiä voimavaroja pitäisi kiireen vilkkaa kohdentaa järkevämmin. Tavoitteina tulisi olla joustava, eettisesti kestävä ja yhdenvertainen rekrytointi Suomesta ja ulkomailta.
Työvoiman vapaa liikkuvuus on kohdannut vastustusta myös muualla Euroopassa. Sveitsin tuore kansanäänestyspäätös kyseenalaistaa yhden EU:n keskeisimmistä periaatteista. Onneksi Suomessa asiat nähdään toisin. Kiinteistötyönantajien hiljattain teettämän kansanedustajatutkimuksen perusteella valtaosa suomalaisista poliitikoista näkee työperäisen maahanmuuton kiinteistöpalvelualalla välttämättömänä, positiivisena mahdollisuutena.
Professori Sixten Korkman siteerasi Helsingin Sanomien kolumnissaan osuvasti: ”Jokaiseen vaikeaan ongelmaan on esitettävissä ratkaisu, joka on helppo, houkutteleva – ja väärä!” Tähän ansaan ei saa langeta työperäiseen maahanmuuttoon liittyvässä päätöksenteossa sen enempää kotimaassa kuin EU:ssakaan.
Tiia Brax
elinkeinopoliittinen asiantuntija
Kiinteistötyönantajat ry