Vihreä siirtymä ajaa Suomen ja EU:n talouden asiaa
Suomen talouden tulevaisuutta varjostavat kestämätön julkinen velka, matala tuottavuus ja olematon talouskasvu. Suunta on pakko kääntää ja tähän on haettava vauhtia myös Euroopasta.
EU-vaalien jälkeen käynnistyvällä uudella viisivuotiskaudella on hyödynnettävä kaikki keinot, joilla Suomi voi saada EU-politiikasta vetoapua oman taloutemme kasvukäänteeseen. Yksi ilmeinen keino on vihreä kasvu. Ilmastokäännettä ja ympäristöpolitiikkaa on ajettava niin, että se synnyttää Suomeen ja Eurooppaan uutta liiketoimintaa, innovaatioita, vientiä, työtä ja hyvinvointia.
Oxford Economics on arvioinut Akava Worksille, että jos saavuttaisimme hiilineutraaliuden vuonna 2035, se toisi vuoteen 2050 mennessä Suomelle noin 230 miljardin euron kumulatiivisen lisäyksen bruttokansantuotteeseen. Mittakaava on valtava.
Tulevan hyvinvoinnin siemeniä on jo kylvetty. EK:n vihreiden investointien dataikkuna kertoo, että eri puolilla Suomea on jo nyt suunnitteilla yli 500 investointihanketta liittyen puhtaaseen energiaan ja teollisuuteen, yhteensä 260 miljardin euron arvosta. Tämän päälle tulee vielä vihreään siirtymään liittyvä palvelutuotanto, kauppa ja infra.
Mitä sitten tulee tehdä? Seuraavalla viisivuotiskaudella EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaan tarvitaan uutta otetta: keskiöön tulee nostaa se, kuinka vihreästä siirtymästä saadaan kestävän talouskasvun ajuri. Uutta sääntelyä keskeisempää on toimeenpanna olemassa olevaa Green Deal -lainsäädäntöä ja suunnata se markkinoiden avaamiseen.
Suomessa on varmistettava, että tuotekehitys- ja innovaatiopanostukset ohjautuvat tukemaan vihreää siirtymää – digitalisaatio huomioiden. Vihreän talouden osaamistarpeisiin on vastattava vahvistamalla oppilaitosten, julkisen sektorin ja yritysten yhteistyötä sekä huolehtimalla opiskelu- ja työperäisestä maahanmuutosta. Myös vihreän siirtymän alueellisiin vaikutuksiin on tärkeää tarttua ajoissa.
Ulla Heinonen
vihreän kasvun johtaja
Elinkeinoelämän keskusliitto
Piia Rekilä
yhteiskunta-asioiden päällikkö, Akava
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 28.5.2024.