Viimeiselle työnantajalle kohtuuton uhka yli 55-vuotiaan työllistämisestä

EK on jo vuosia esittänyt varttuneiden työmarkkina-aseman parantamista siten, että viimeisen työnantajan ”sakkomaksu” työkyvyttömyyseläkkeestä siirretään työnantajakollektiivin maksettavaksi. Nyt tämä sakkomaksun uhka kohdistuu yksin viimeiselle työnantajalle ja realisoituu yksin palkkaajayritykselle, jos työntekijä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Nykykäytäntö estää vahvasti työnantajia palkkaamista varttuneita ja itse asiassa kannustaa heidän irtisanomiseensa. Valitettavasti asia ei ole edennyt palkansaajien vastustuksen vuoksi myöskään juuri päättyneissä eläkeputkineuvotteluissa. Tämän asian muuttaminen olisi iso askel, kun pyritään työllistämään kokeneita työntekijöitä.

Tämä siis todettakoon maanantaina päättyneistä eläkeputkineuvotteluista. Kuin myös se, että julkisessa keskustelussa työnantajapuolta on viime päivinä moitittu siitä, ettei se ymmärtänyt, että niin sanotun eläkeputkiratkaisun pitää olla tasapainoinen. Harmillista, ettei objektiivista vaakaa tasapainon punnintaa varten ole vielä rakennettu. Tässä kuitenkin neuvotteluissa mukana olleen näkemys siitä, miksi ay-liikkeen julkistama malli ei ollut EK:n näkökulmasta tasapainoinen.

Yksittäiselle työnantajalle eläkeputken poisto ei ole välitön saanto. Putken poistohan tarkoittaa työnantajalle yhden, usein jopa toimivaksi koetun välineen menettämistä. Ehdotus ei siis sisältänyt työnantajien oikeuksia parantavia tai velvollisuuksia keventäviä uudistuksia.

Palkansaajien paketti oli sitä vastoin pullollaan uusia välittömiä uusia velvoitteita yksittäisille työnantajille. Osa olisi koskenut kaikkia työnantajia ja osa niitä, joilla on vähintään 30 työtekijää. Velvoitteet olivat koskeneet rahoittamista, erilaisten kartoitusten tekemistä tai teettämistä, palkallisen työstä poissaolon lisäämistä, pois lähtevän työntekijän kouluttamista sekä pakkoa järjestää töitä uudelleen työntekijän subjektiivisten oikeuksien lisääntyessä. Kaikki nämä aiheuttavat välittömiä ja välillisiä kustannuksia suorina rahoitusvelvollisuuksina ja lisätyönä.

Yli 55-vuotiaiden työllisyysaste Ruotsin tasolle

Kun ehdotettu kokonaisuus oli tällainen, neuvottelijoilta tivattiin useasti, onko neuvotteluja tarkoituksenmukaista jatkaa, kun pluspuolella ei olisi välittömästi mitään ja tulisi vain rekkalastillinen uusia velvoitteita. Niiden koettiin lisäksi muodostavan uuden varttuneiden työmarkkina-asemaa heikentävän kokonaisuuden, kun tavoitteena oli putken poistolla päästä niistä eroon.

Neuvotteluja päätettiin kuitenkin jatkaa, koska mukana oltiin Suomen etu mielessä. Työllisten lisääntyminen, työttömien vähentyminen, palkansaajien ostovoiman kasvu ja julkisen talouden tasapainottaminen ovat asioita, jotka välillisesti hyödyttävät myös työnantajia.

Punnituksessa on otettava huomioon myös se, mitä palkansaajilla olisi tapahtunut saantomielessä. Siitä on jostain syystä puhuttu aika vähän. Siksi vaikutukset ansaitsevat tulla mainituiksi.

Työllisyyden kasvu ja työttömyyden vähentyminen olisi selkeä plussa. Kuka nyt työttömänä haluaa olla, jos töihin pääsisi. Näinhän usein palkansaajapuoli toteaa.

Työllisyyden kasvu olisi kasvattanut palkansaajien työtuloja yli 350 miljoonaa euroa olettaen, että työllisten määrä olisi kasvanut tavoitteen mukaiset 10 000 ja keskipalkka olisi luokkaa 2 800 euroa kuukaudessa. Vaikka tästä vähentää pois jäävät työttömyyspäivärahat, tulojen kasvu olisi ollut merkittävä, koska palkat ovat tunnetusti selvästi etuuksia suuremmat. Työtulojen nousu olisi myös parantanut hieman työeläkkeidenkin tasoa.

Näillä perusteilla vaaka siis kallistui kovasti toispuoleiseksi, eikä ratkaisuun ollut päästävissä. Nyt maan hallituksella on vastuu viedä uudistus maaliin. Sen on näytettävä, miten se kykenee toimeksiantonsa mukaisesti kasaamaan paketin, jonka osat ovat aidosti tasapainossa. Ja näin saadaan varttuneiden työllisyysaste Ruotsin tasolle.