Wohin gehst du, Deutschland?

Saksa on Euroopan suurin talousmahti, jonka käänteet vaikuttavat koko mantereeseen. Suomellekin Saksa on pitkään ollut suurin tavaraviennin kohdemaa. Saksa on Euroopan suurimpana taloutena myös kiistaton vertailukohta muille, olipa sitten kyse valtionlainojen koroista, yritysten kilpailukyvystä tai vaikkapa työmarkkinauudistuksista.

Saksan talouden ja yhteiskunnan kehitys vaikuttaa eurooppalaisiin naapureihin myös taloutta laajemmin. Maa on EU:n perustajajäsen, joka on yhdessä Ranskan kanssa vienyt Unionin kehitystä eteenpäin kautta vuosikymmenten. Saksa–Ranska-akselin merkitys korostuu erityisesti Brexitin jälkeisessä EU:ssa, kun suuri markkinaliberaali Britannia ei ole enää tasapainottavana tekijänä.

Saksan suunnitelmat elvyttää talouttaan massiivisilla valtiontuilla ovat herättäneet viime aikoina isoa huolta erityisesti Euroopan pienemmissä ja vähemmän valtiovetoisissa maissa. Investointeja suunnitteleville yrityksille on Saksassa tarjottu erittäin avokätisiä, jopa miljardeihin ulottuvia lupauksia valtiontuista. Onneksi suunnitelmissa ollut hanke energian hintakatosta yrityksille ei ainakaan tällä hetkellä mene eteenpäin, sillä se olisi muuttanut kilpailuasetelmia yhteisillä sisämarkkinoilla epäterveellä tavalla.

Vaikeuksien kautta talousveturiksi

Saksan taloutta tavattiin 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa kutsua Euroopan sairaaksi mieheksi. Yhdentymisen jälkeinen kasvupyrähdys oli ohi, ja maa kärsi monista isoista talousongelmista. Työllisyys oli matala, viennin kilpailukyky vaatimaton, julkinen talous vajosi kroonisesti miinukselle ja entisen Itä-Saksan jälleenrakennus vei valtavia summia liittovaltion budjetista. EU:n vakaus- ja kasvusopimus natisi liitoksistaan, kun vahvan julkisen talouden puolestapuhuja Saksa rikkoi sopimuksen määräyksiä ensimmäisten joukossa.

Sosiaalidemokraattisen pääministerin Gerhard Schröderin johdolla tehdyt talous- ja työmarkkinauudistukset rupesivat kuitenkin vähitellen kääntämään suuntaa. Saksan talous alkoi toipua, ja vahva Aasia-vetoinen investointibuumi kiritti Saksan konepajateollisuutta kovaan kasvuun 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä ja uudelleen vielä finanssikriisin jälkeen 2010-luvulla. Kasvustrategia perustui osaltaan myös putkia pitkin virtaavaan venäläiseen maakaasuun.

Aivan viime vuosina Saksan talousmoottori on alkanut hyytyä pahasti. Maan suurin teollisuudenala, autoteollisuus, on keskellä nopeaa siirtymää sähkövoimaan. Uudet kilpailijat ovat vallanneet markkinoita saksalaisilta autoteollisuusjäteiltä, vaikka ne investoivat nyt ennennäkemättömiä summia muun muassa akkuteknologian kehitykseen. Jo muutamaa vuotta aiemmin tapahtunut dieselautojen päästöskandaali nakersi osaltaan luottamusta alan isoihin yhtiöihin.

Kiinan investointivetoisen kasvun pysyvämpi hidastuminen vaikuttaa laajemminkin saksalaisten konepajayhtiöiden näkymiin. Entinen kasvumalli ei samalla tavalla ole toistettavissa, jos globaalia teollisuuskapasiteettia ei rakenneta aiempaan tapaan. Saksan tekemät virheet energiapolitiikassa ovat myös ilmeisiä. Saksan yli kymmenen vuoden takaista päätöstä ydinvoimaloiden alasajosta epäiltiin jo tuoreeltaan. Nyt, kun koko Eurooppa pyristelee irti venäläisestä fossiilienergiasta, on suorastaan mahdotonta ymmärtää ydinvoimasta luopumiseen takertumista.

Saksan teollisuustuotanto onkin kehittynyt viime vuosina selvästi heikommin kuin EU-keskiarvo.

Onko Saksasta tullut uudelleen Euroopan sairas mies, joksi sitä kutsuttiin parikymmentä vuotta sitten?

Tämä tulkinta saattaa olla liioittelua, vaikka Saksan tämän hetken talousvaikeudet ovatkin todellisia. Verrattuna 2000-luvun taitteeseen Saksalla on kuitenkin isoja vahvuuksia, joita siltä on vaikea ottaa pois. Näitä voi ajatella esimerkkeinä myös Suomelle: kun talouden perusrakenteita saadaan vahvistettua, kilpailukyky pidettyä kunnossa ja työllisyys korkealla, ajoittaisia vastatuulia kestetään paremmin.

Saksan työmarkkinauudistukset kantavat edelleen hedelmää, ja sen työllisyysaste on eurooppalaisittain korkea. Julkinen talous on yksi Euroopan vahvimpia ja kustannuskilpailukyky edelleen kunnossa. Laaja keskisuurten Mittelstand-yritysten sektori kannattelee Saksan taloutta silloinkin, kun suurimmilla yrityksillä on vaikeaa. Saksan väestötrendit ovat Suomen tapaan huolestuttavia, mutta viime vuosina kasvanut maahanmuutto on kääntänyt myös asukasluvun uudelleen nousuun.

Saksa pyrkii myös hyödyntämään vahvaa julkista talouttaan eri tavoin kasvun tukemiseksi. Maalla on massiivinen investointivelka liikenne- ja tietoliikenneverkoissa. Vihreä siirtymä vaatii erittäin suuria investointeja, eikä kaasuriippuvuuden vähentäminen ole edullista. Kaikki nämä tavoitteet ovat sinänsä erittäin kannatettavia, mutta valitettavasti yksityisen pääoman houkuttelemisessa vihreisiin investointeihin on sorruttu muiden jäsenmaiden näkökulmasta ylilyönteihin.

Suomen ja suomalaisyritysten kannalta Saksan talouden käänteet ovat monin tavoin ristiriitaisia. Saksa on Suomen tärkein vientimaa, ja sen kasvun vauhdittuminen ja rakenteellisten ongelmien lieventyminen olisi erittäin iloinen uutinen. Saksan menestyminen auttaisi myös koko Eurooppaa pärjäämään globaalissa mittelössä USA:n ja Kiinan kanssa.

Toisaalta Saksan turvautuminen aggressiivisiin valtiontukiin on hyvin ongelmallista Suomelle ja suomalaisyrityksille. Pienet maat jäävät tukien huutokaupassa armotta suurempien jalkoihin. Vaikka eräänlainen valtiovetoisuuden kasvu on kiistatta tosiasia muuttuneessa geopoliittisessa ja -taloudellisessa ympäristössä, olisi erittäin tärkeää löytää toimiva ja markkinatalouden perusperiaatteita kunnioittava kehikko investoinneista kilpailuun.