EK:n hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila: Työelämän uudistukset toteutettava pian

Yritykset ovat yhteiskunnan peruspilari. Kun ne voivat hyvin, kaikki voivat hyvin. Yhteiskunta huolehtii yhteisillä rahoilla niistä, jotka ovat tuen tarpeessa, mutta jokaisen on myös itse kannettava vastuuta hyvinvoinnistaan. Yhteiset rahat yhteiskunnan ylläpitämiseen tulevat menestyviltä yrityksiltä. Ilman menestyviä yrityksiä meillä ei ole menestyvää yhteiskuntaa.

Työmarkkinajärjestöt neuvottelevat parhaillaan eri kokoonpanoissa eläkeuudistuksesta. Suomi ikääntyy, ja elinikäennuste on noussut ja nousee.  Suomessa on hyvä eläkejärjestelmä, jonka varaan uudistukset on helppo tehdä. On luonnollista, että elinikäennusteen noustessa työssäoloaika ja eläkkeelläoloaika on pidettävä tasapainossa. Pitkällä aikavälillä se tarkoittaa väistämättä eläkeiän alarajan nostamista. Neuvotteluja käydään hyvässä hengessä, ja tavoitteena on ratkaisun saaminen viimeistään alkusyksystä.

EK:n lähtökohta on, että uudistus toteutetaan siten, etteivät ihmisten ja firmojen kustannukset, eläkemaksut, enää nouse.

Joustavuutta ja enemmän työaikaa

Toinen merkittävä – olennainen – Työllisyys- ja kasvusopimuksessa (TyKassa) sovittu asia on työelämän joustot. Sovittiin, että liittokohtaisesti haetaan keinoja työpaikkakohtaisten joustojen ja työaikapankkien aikaansaamiseksi. Tehdään töitä silloin, kun niitä on, ja pidetään vapaata, kun töitä on vähemmän. Joustoilla on erittäin suuri merkitys työn tuottavuuteen, ja ihmisten kannalta ne ovat haluttuja, koska sitä kautta saadaan joustoa myös omien asioiden hoitoon. Työpaikoille on tässä annettava laaja vapaus. Asialla on keskeinen merkitys TyKa-sopimuksen onnistumista arvioitaessa.

Kolmas iso asia oli viikko- ja vuosityöaika. Sovittiin, että niin sanottujen arkipyhien ottaminen työpäiviksi selvitetään. Kaiken kaikkiaan työajan pieni pidentäminen olisi tehokas ja helppo keino parantaa tuottavuutta.

Laittomista lakoista päästävä eroon

Neljäs ja iso kysymys työnantajille on neuvottelujärjestelmän uudistaminen. Työehtosopimuslaki on vuodelta 1946, ja se on monelta osin vanhentunut. Se on rakennettu yhteiskuntaan, jossa ay-liike toimi ensisijaisesti isoissa teollisuuslaitoksissa. Tukilakoista ja laittomista lakoista on muodostunut neuvottelujärjestelmän romuttava elementti. Tietoisesti laittomia työnseisauksia ja lakkoja on ollut kuluneellakin sopimuskaudella. Niissä yhteiskunnalle ja yhtiöille on aiheutettu korvaamattomat, miljoonien vahingot – käytännössä ilman minkäänlaista rangaistusta. Menettely rapauttaa yleisen moraalin ja lain kunnioituksen.

Sopimukset on pidettävä, yksiselitteisesti, molemmin puolin. Tämä vanha länsimainen oikeusperiaate on kirkastettava sekä uudistettavassa työehtosopimuslaissa että järjestöjen toiminnallisessa valmiudessa vastata työrauhasta. Kuluneen talven aikana on ollut lakkoja, joissa työntekijäliitto vaaransi jäsentensä työpaikat, ja palkansaajakeskusjärjestö osoittautui täysin hampaattomaksi työrauhan palauttajana. Sopimusjärjestelmälle aiheutettiin mittaamaton vahinko, yrityksille kymmenien miljoonien vahingot ja menetettyjen tilausten kautta vaarantuvat työntekijöiden työpaikat.

Vanhentunutta työehtosopimuslakia ollaan uudistamassa. Yritysten lähtökohtana on, että sopimuksista pidetään kiinni. Uudistettavan työehtosopimuslain tulee olla sellainen, että kaikki voivat sitä noudattaa ja kunnioittaa ja jonka rikkomisesta seuraa vahinkoon suhteessa oleva rangaistus.

Lakko-oikeus kuuluu länsimaisessa demokratiassa ihmisten perusoikeuksiin, mutta Suomen kilpailijamaissa työrauha on meitä parempi. Uuden lain tulee noudattaa näissä maissa voimassa olevia käytäntöjä.

Työantajien keskuudessa on voimakkaastikin arvosteltu keskitettyä sopimusjärjestelmää. Perusteena on, ettei työelämää ole kyetty eikä kyetä keskitetysti uudistamaan. TyKa-sopimus oli välttämätön Suomen yleisen palkkakehityksen kannalta. Sen tuloksena kuromme muutaman prosentin palkkaeroa kilpailijamaihimme kiinni erityisesti julkisella sektorilla ja kotimarkkinateollisuudessa. Mutta, jos edellä luettelemissani muissa sopimuskohdissa ei saada hyväksyttäviä ratkaisuja, on pohja sekä TyKalta että uusilta vastaavilta sopimuksilta pois.

Suomi on väärällä kehitysuralla, josta ei selvitä ilman asennemuutosta myöskään työmarkkinoilla. Paljoa ei tarvita, mutta muutos on välttämätön.

Referaatti Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n hallituksen puheenjohtajan Ilpo Kokkilan puheesta EK:n kevätkokouksen seminaarissa 21.5.2014