Santeri Suominen bloggaa: Rahoitusmarkkinat saatava ilmastotavoitteiden taakse

Rahoitusmarkkinoilla ja kestävän rahoituksen edistämisellä tulee olemaan merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Tämä johtuu jo pelkästään siitä, että ilmastonmuutos on uhka nykyisille sijoituksille: kestämättömiin kohteisiin kohdistetut sijoitukset ja omaisuus voivat muuttua arvottomiksi joko ilmastonmuutoksen fyysisten riskien tai sääntelyriskin realisoitumisen vuoksi.

Jatkossa on huomioitava seuraavat lähtökohdat:

  • Ilmastotavoitteet voivat jäädä toteutumatta, ellei rahoitusala ole mukana ilmastonmuutoksen hillinnässä.
  • Ratkaisuihin ja investointeihin tarvittava raha on olemassa, mutta se tulisi kohdentaa kestävämmin: rahoitusmarkkinat tarvitsevat yhteisen käsitteistön kestävyydelle.
  • Julkinen rahoitus ei voi ratkaista investointivajetta, joka tarvitaan kestävään talouteen siirtymiseksi, vaan mukaan tarvitaan yksityistä rahaa ja yksityiset markkinat.
  • Rahoitusmarkkinat eivät tosin voi ratkaista ilmastokriisiä yksin, vaan markkinamekanismin, vapaan kilpailun ja teknologisen kehityksen on oltava mukana.

EU:n taksonomia palvelemaan sijoittajia

EU:ssa on käynnissä jättimäinen hanke, jolla rahoitusmarkkinat yritetään valjastaa nykyistä paremmin Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden taakse. Osana kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaa komissio ja sen asettama asiantuntijatyöryhmä ovat työstäneet keväästä 2018 lähtien sijoitusten kestävyysluokitusjärjestelmää eli ns. taksonomiaa.

Luokittelu- eli taksonomiatyössä määritellään kriteerit kestävän kehityksen mukaisille aktiviteeteille, joihin tämän hetken arvion mukaan tarvitaan vuosittain 175–290 miljardia euroa lisärahoitusta yksityiseltä sektorilta. Luokittelun mukaiselta toiminnalta edellytetään merkittävää myötävaikutusta ilmastonmuutoksen hillintään tai siihen sopeutumiseen. Samalla toiminnalta edellytetään, ettei se merkittävästi haittaa muita kestävän kehityksen tavoitteita. Näitä muita alueita ovat:

  • 1) vesivarojen ja merien suojelu ja kestävä käyttö,
  • 2) siirtymä kiertotalouteen,
  • 3) jätteiden synnyn rajoittaminen ja niiden kierrätys,
  • 4) saastumisen ehkäisy ja
  • 5) terveiden ekosysteemien suojelu sekä
  • 6) työ- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

Taksonomiasta ei saa muodostua rankaisujärjestelmää

Taksonomiasta neuvotellaan parhaillaan EU:ssa. Trilogit ovat käynnissä. EK kannattaa taksonomiaa ja kiirehtii sen hyväksymistä. On kuitenkin vältettävä sitä, että taksonomiasta muodostuu heti alkuun liian rajoittava tai rankaiseva instrumentti.

EK:n kannan mukaisesti kaiken toiminnan, joka tukee talouden muuttumista Pariisin tavoitteiden mukaisesti hiilineutraaliksi, olisi lähtökohtaisesti oltava taksonomian soveltamisalassa. Investoinnit, jotka tarvitaan hiilineutraaliin talouteen siirtymiseksi, on saatava käyntiin viipymättä. Taksonomiaa ja sen kriteeristöä voidaan hienosäätää myöhemminkin, kun investointeja on saatu liikkeelle. Taksonomian tarjoamaa momentumia ei ole varaa hukata täydellisyyden tavoitteluun, jos EU on tosissaan ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Miten taksonomiaa on ajateltu käytettävän?

Taksonomia-asetus, josta EU:ssa nyt neuvotellaan, on vain karkea runko tulevalle taksonomialle ja sen kriteeristölle. Komission johtama asiantuntijatyöryhmä on työstänyt valtavan laajaa teknistä arviointikriteeristöä, jonka perusteella ratkeaa, mitkä toiminnot lopulta ovat asetuksen soveltamisalassa ja mitkä eivät. TEG-raportti sisältää kestävyyskriteereitä 67 taloudelliselle toiminnalle seitsemällä eri sektorilla eli maa- ja metsätaloudessa, valmistavassa teollisuudessa, energiateollisuudessa, liikenteessä, vedenkäsittelyssä, rakentamisessa ja IT-sektorilla.

Toistaiseksi taksonomia kattaa ilmastorelevantit toimialat. Taksonomia kattaa karkealta arviolta vain noin 5-15 % nykyisistä rahoitusmarkkinoista. Tämä tarkoittaa, että vain ”vihreimmästä vihrein” toiminta on taksonomian piirissä, kaikki muu on sen ulkopuolella.

Taksonomian tarkoitus on olla vain yksi, joskin valtavirtaistuva työkalu, jonka avulla yritys ja sen rahoittajat ja viime kädessä sijoittajat voivat arvioida, miten hyvin yrityksen nykyinen ja tuleva toiminta on ilmastotavoitteiden mukaista. Monilla johtavilla suomalaisilla yrityksillä vain noin 10-30 % liiketoiminnasta olisi tällä hetkellä taksonomian mukaista. Yritys voi, ja sen tulee kyetä kommunikoimaan sijoittajille ja rahoittajille, miten lähitulevaisuudessa ns. kestävä osuus sen liikevaihdosta mahdollisesti kasvaa. Kyse on uskottavan kasvupolun esittämisestä sijoittajille ja sidosryhmille.

Myös muut ESG-arviointikriteeristöt, joiden mukaan suomalaisia yrityksiä on rankattu maailman vastuullisimpien joukkoon, eivät häviä mihinkään, vaan niitä tullaan edelleen käyttämään jatkossakin taksonomian rinnalla yrityksiä arvioitaessa ja luokiteltaessa.

Riski…

Taksonomiaan liittyvä riski on siinä, että jos jokin toimiala tai yritys jätetään taksonomian ulkopuolelle, paine kasvaa, että alaa aletaan luonnehtia laajemminkin ”ei-kestäväksi”, jolloin vaikutus voi lopulta vähitellen näkyä rahoituksen ehdoissa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että taksonomia tekisi ilmastollisesti ja taloudellisesti kannattavien investointien tekemisestä esim. kaasuun jatkossa kannattamattomia. Niillekin pitäisi löytyä rahoitusta entiseen malliin – etenkin, jos niillä voidaan jouduttaa siirtymää kohti hiilineutraalia taloutta.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi