EU-USA -suhteissa edessä merkittävä muutos

Presidentinvaalien ydinkysymys on: mikä muuttuu Bidenin vaalivoiton myötä? Vai muuttuuko mikään? Odotukset ovat monella politiikan lohkolla varovaiset – Yhdysvaltain suuri suunta jatkuu, vaikka retoriikka pehmenisikin. Väitämme kuitenkin, että nimenomaan Yhdysvaltojen ja EU:n suhteissa voimme olla merkittävän myönteisen käänteen äärellä. EK:n Brysselin-toimiston vetäjä Petri Vuorio perustelee elinkeinoelämän näkökulmasta, mihin väitteemme perustuu.

Bidenin ja Trumpin erot ja yhtäläisyydet

Olennaista on se, että Valkoisen talon uusi isäntä on poikkeuksellisen kokenut ammattipoliitikko. Päinvastoin kuin edeltäjänsä, Biden uskoo diplomatiaan ja yhteistyöhön liittolaistensa kanssa. Hän haluaa olla kehittämässä – ei heikentämässä – monenkeskisten organisaatioiden toimintaa. Biden uskoo Euroopan integraatioon ja suhtautui mm. Brexitiin hyvin kriittisesti.

Biden tunnustaa EU:n tärkeän roolin suurvaltapolitiikan kumppanina. Tämän johdosta voidaan arvioida, että hänen johdollaan EU ja Yhdysvallat pääsevät palaamaan normaaleihin yhteydenpidon käytäntöihin. Jo tämä yksistään antaa edellytyksiä päästä eteenpäin monissa politiikan vaikeissa asiakysymyksissä – suurvaltapolitiikan ja pakotteiden koordinaatiossa, ilmastokysymyksissä, koronarokotejakelussa tai esimerkiksi WTO:n uudistamisessa. Dialogin kautta yllätykset vähenevät ja ennakoitavuus lisääntyy, mikä on olennaista transatlanttisen suhteen kivijalan uudelleen valamiselle.

Ylioptimistisuuteen ei kuitenkaan ole syytä, sillä paluuta transatlanttisten suhteiden kultakauteen ei ole näköpiirissä – ”Amerikka ensin” on tullut jäädäkseen. Uuden presidentin fokus tulee lisäksi olemaan alussa vahvasti Yhdysvaltain sisäisissä asioissa, kuten pandemian hoidossa, taloudessa,  työpaikoissa ja koulutuksessa. Voimakkaasti kahtiajakautunut kansa tarjoaa tähän haastavan lähtökohdan.

EU on vuorostaan kipuillut viime vuodet syvässä identiteettikriisissä, johon se joutui Trumpin käännettyä selän liittolaiselleen. Sokki ei kuitenkaan ole ollut EU:lle pelkästään huono asia, vaan sen tuloksena Eurooppa on joutunut kehittämään itsenäistä toimijuutta, mistä voi olla hyötyä transatlanttisen suhteen uudessa normaalissa.

Molemmilta osapuolilta vaaditaankin paljon työtä, jotta Trumpin aikana syntynyt suhteita varjostava epäluottamuksen varjo siirtyy sivuun. Biden on kuitenkin koko uransa aikana tullut tunnetuksi allianssien rakentajana, niin kotikentällä kuin ulkosuhteissakin.

Esimerkkejä Trump-aikakauden haasteista

Vasta Bidenin myötä tullee kirkastumaan se, kuinka äärimmäisen poikkeuksellinen Trumpin aikakausi EU-suhteitten kannalta olikaan. Brysselissä on takana neljä turhauttavaa vuotta, jolloin transatlanttisten hallintojen vuoropuhelu oli monelta osin lähes pysähdyksissä.

• Trumpin johtoajatuksena on ollut se, että Yhdysvallat neuvottelee itselleen parhaat diilit yksin, ilman yhteistyötä perinteisten kumppaneiden kanssa. Demokratiat ja diktatuurit ovat näyttäytyneet tässä kontekstissa yhtäläisinä diilintekijöinä. EU ei ole saanut Trumpilta juurikaan huomiota, vaan sen sijaan hänen vastapuolinaan ovat tavallisesti esiintyneet yksittäiset jäsenmaat.
• Esimerkkejä heikosta koordinaatiosta on Yhdysvaltain yksipuolinen vetäytyminen Iranin ydinsopimuksesta, mikä johti 70 suomalaisyrityksen poistumiseen markkinoilta lähes ”yön yli” (seurauksena tilauskirjan menetyksiä jopa yli miljardin euron arvosta). Tämä oli karvas pettymys EU:lle, joka koki vuosien yhdessä tehdyn työn valuvan hukkaan Trumpin päätöksen myötä.
• Venäjä-pakotteiden osalta kouriintuntuvin esimerkki oli alumiiniyhtiö Rusaliin keväällä 2018 kohdistetut pakotteet, jotka usean lykkäyksen jälkeen peruttiin kokonaan. Tätä ennen auto- ja lentokoneteollisuuden käyttämän alumiinin maailmanmarkkinahinta oli ehtinyt kohota kymmeniä prosentteja ja tuhansia työpaikkoja joutua uhan alle EU:ssa.
• Kolmas esimerkki oli Trumpin ja puheenjohtaja Junckerin kesällä 2018 Washingtonissa saavuttama yhteisymmärrys lähteä neuvottelemaan kauppadiilistä. Jo syksyllä syntyi kuitenkin erimielisyys sopimuksen sisällöstä mm. maatalouden osalta.
• Muita merkittäviä luottamuksen koetinkiviä ovat olleet Yhdysvaltain vetäytyminen Pariisin ilmastosopimuksesta ja Open Skies -asevalvontasopimuksesta sekä haluttomuus koronarokoteyhteistyöhön.

Näin ennakoitavuus paranee

Väheksymättä asiakysymysten vaikeutta ja Obaman aikaan palaamisen mahdottomuutta uskomme, että Yhdysvaltojen ja EU:n välisessä yhteydenpidossa on edessä uusi normaali. Kun keskusteluyhteys normalisoituu ja systemaattinen dialogi palaa, pystymme parantamaan elintärkeää ennakoitavuutta. Viime vuosien yllättävät ja heikosti koordinoidut käänteet ovat olleet haastavia niin yritystoiminnalle kuin politiikanteolle.

Neljän vuoden tauon jälkeen EU ja Yhdysvallat pääsevät taas paneutumaan siihen, että yhteistä linjaa edes pyritään hakemaan monissa isoissa kysymyksissä. Tai että liittolaista ainakin etukäteen informoidaan omista peliliikkeistä, liittyivät ne sitten pakotteisiin, ilmastosopimuksiin tai toimintatavan muutoksiin erilaisissa monenkeskisissä instituutioissa.

Suurvaltapolitiikan ison kuvan koordinointi auttaa vähentämään myös täysin odottamattomia yllätyksiä esimerkiksi Kiinaan, Venäjään tai Iraniin liittyvissä kysymyksissä. Samoin voidaan saada lisää vakautta geopoliittisen kilpajuoksun uusilla pelikentillä, kuten Afrikassa ja arktisilla alueilla.

Tärkeänä edellytyksenä toki on se, että Bidenin uskotaan tuovan mukanaan Valkoiseen taloon erittäin kovatasoisen ja kokeneen virkamieskunnan (iso kontrasti Trumpin loppuaikojen taustavoimiin). Uuden presidentin työtä vaikeuttaa kuitenkin se, että republikaanit näyttäisivät pitävän hallussaan senaatin. Aivan tottumaton Biden ei tosin ole republikaanien kanssakaan yhteistyötä tekemään.

Esimerkkejä politiikan asiakysymyksistä

Mitä vaikeita teemoja EU ja Yhdysvallat saavat väännettäväkseen? Kiperiä osa-alueita tulee olemaan mm. Kiina-kysymys, jossa Biden tulee korostamaan yhteisrintaman merkitystä liittolaistensa kanssa. Tällöin EU:hun kohdistuu kasvavaa painetta valita puolensa. Yksi konkreettinen esimerkki on vientivalvonta, jossa Yhdysvaltain ja Kiinan viimeaikaiset toimet ovat olleet osittain ristikkäisiä, asettaen jatkossa myös eurooppalaiset yritykset mahdollisten teknologiavalintojen eteen.

Biden on niin ikään tullut tunnetuksi kovana Venäjä-haukkana. Venäjä-linjaa koventaa myös demokraattien katkeruus edellisten vaalien häirinnästä. EU:hun voi tällöin kohdistua aiempaa voimakkaampaa painetta yhtyä myös Yhdysvaltain Venäjän vastaisiin toimiin.

On myös arvioitu, että Biden voisi palauttaa Yhdysvallat neuvottelupöytään Iranin kanssa. Ydinsopimukseen palaamiseen ja pakotteiden purkamiseen olisi kuitenkin yhä pitkä matka, joten kovin nopeasti markkinat eivät ole eurooppalaisyrityksille uudelleen aukeamassa. Yhdysvallat ja EU voisivat kuitenkin löytää uutta yhteistä maaperää Iran-sopimuksen uudistamistarpeisiin liittyen.

Datan arvo suurvaltapelin välineenä kasvaa digitalisaation myötä nopeasti. Tältä osin transatlanttiset suhteet ovat ajautumassa umpisolmuun, jota Bidenkaan tuskin pystyy avaamaan. Ongelmat liittyvät mm. henkilötietoja koskeviin tietovirtoihin, EU:n suunnittelemaan digiveroon sekä teknologisen suvereniteetin pyrkimyksiin. Kaikki nämä osuvat EU:ssa toimiviin yhdysvaltalaisiin teknologiayrityksiin.

Maailman kauppajärjestö WTO:n valuvioista ovat kaikki yksimielisiä. Järjestön toimintakyvyn palauttaminen vaatii merkittävää reformia, joka ei ole mahdollinen ilman EU:n ja Yhdysvaltojen välistä yhteistyötä.

Kauppapolitiikan osalta on valitettavasti totta, että Trump ja Biden ovat monella tapaa samoilla linjoilla esimerkiksi America First -ajattelussa. Onkin turha haikailla paluuta TTIP-kauppaneuvottelupöytään, mutta pienempimuotoiset sovut voivat olla mahdollisia.

Bidenin suhtautuminen Brexitiin on ollut hyvin kriittinen. Tämä vaikuttaa kauppaneuvotteluihin Yhdysvaltain kanssa ja saattaa lisätä Britannialle painetta löytää ratkaisu EU:n kanssa.

Terästulleista Biden ei välttämättä peräänny, kun taas esimerkiksi autotullit ovat olleet Trumpin henkilökohtainen missio, jota edes oma hallinto ei ole laajasti tukenut. Tämä koskettaa myös Suomen autoteollisuutta.

Mitä muuta suomalaisyritysten horisontissa?

Tuloksesta on muodostumassa selvääkin selvempi, mutta lähiviikkoina vallanvaihdon etenemiseen liittyy yhä ennennäkemätöntä epävarmuutta. Jos Trump kieltäytyy edelleen hyväksymästä vaalitulosta, edessä voi olla viikkojen tai kuukausien levoton ajanjakso oikeusprosesseineen. Tämä voi tarkoittaa epävarmuutta markkinoille, jota ei nykyisessä investointilaman kurimuksessa todellakaan kaivattaisi.

Pidemmässä juoksussa näkyvissä on Yhdysvaltain talouden elvytykseen liittyviä mahdollisuuksia. Bidenin kesällä julkaisema ilmasto-ohjelma muistuttaa ajatustasolla EU:n Green Dealia. Erona on sen kaksinkertainen koko ja nopea toimitusaika – Biden kaavailee neljälle vuodelle jopa 2000 miljardin investointeja ensisijaisesti liikenteeseen, energiaan ja kestävään rakentamiseen. Tuleepa ohjelman kohtalo Yhdysvaltain päätöksentekomyllyssä olemaan mikä hyvänsä, on selvää, että ilmastoasiat nousevat aivan uudenlaiseksi prioriteetiksi. Ilmastoystävälliset teknologiat ovat samalla suomalaisyrityksille miljardiluokan bisnesmahdollisuus. Esimerkkeinä älykkäät energiaratkaisut, päästötön merilogistiikka, biopolttoaineet ja kiertotaloutta edistävät digitaaliset ratkaisut.